”Vapauden kaupungit”

- tapahtumasarjan kuvaus lyhyesti

Yritykset kuvailla musiikkia, saati musiikin tavoitteita, jäävät aina jonkin verran hapuileviksi mutta yritän silti.

Yhtyeemme on ollut olemassa jo kauan ja ehtinyt niinä vuosina moneen. Kymmenellä pitkäsoitolla olemme tehneet kykyjemme rajoissa hyvinkin useanlaisia lauluja, melkein yhtä monilla sovitus- ja tallennusmuodoilla kiteytettyinä. Siksi ei kai ollutkaan ihmeellistä, etten pari vuotta sitten ollut tyytyväinen demolauluyrityksiini. Sain kyllä aikaiseksi kappaleita, mutta jokin niissä esti tekijän innostumisen tekemisistään. Ja kun itse ei innostu, ei lauluja varmasti tahdo esitellä muillekaan yhtyeläisille. Lavean julkaisumäärän äärellä voi päätyä kuin varkain rakentamaan pastisseja vanhoista tekemisistään. Ajatus ei kiehtonut, tietenkään. Hautasin kyseiset yritelmät aivan tosiasiallisestikin ja unohdin asian hetkeksi. Eihän kenenkään ole pakko tehdä lauluja, eivätkä pakolla tehdyt laulut tee kenenkään maailmaa paremmaksi. Jos eivät tee sitä muutenkaan, mutta eivät varsinkaan ne pakottaen puserretut.

Hieman myöhemmin puhuimme Valtterin kanssa pitkäsoittoajatuksesta. Kerroin, että kaikki laajemmat, selkeitä muotoja omaavat kappaleeni ovat jo unohdettuja, niistä ei olisi mihinkään. Joitain irtoideoita; sointukiertoja, melodioita, tekstipätkiä ja summauksia minulla olisi, muttei mitään laajempaa. Samoin oli hänenkin laitansa: laulunteko perusmallissaan ei ollut kantanut kummoisia hedelmiä. Päätimme kokeilla, hyvin pitkästä aikaa, metodia joka perustuisi yhteistyöhön. Molemmat keräisivät vanhaa ja työstäisivät uutta, mutta pyrkimättä vielä kokonaisiin summauksiin. Kunhan molemmille olisi valmistunut joitain kymmeniä palasia, joihin luottaa ja joista itse innostua, istuisimme saman pöydän ääreen ja alkaisimme etsiä, saisiko niitä yhdistelemällä aikaan jotain, joka edustaisi etsimäämme. Tällä tavoin sävellys- ja sanoitussessiot alkoivat, vajaat puolitoista vuotta sitten. Saatoin tietää mielestäni hyvän tekstillisen summauksen kappaleelle tai sitten en, ehkä kyse oli vain hahmottomammasta ajatuksesta, josta uskoin kirjoittavani laulettavaa, miten vain. Kunhan jokin hatarakin suunta tekstille oli, ja kylliksi osasia, joista saatoimme alkaa kokoamaan sävellystä, teimme niin. Vähäisimpiäkään ”tämä tulee sovittaa yhtyeen soitettavaksi juuri näin” -lausekkeita kartoimme. Ajatus oli tehdä kitara ja laulu -hengessä toimiviksi havaittavia demoja, joista sitten joskus tuonnempana kirkastaisimme yhtyesoitettavia.

Löydettyämme ideamme siihen, kuinka toimisimme parhaalla mahdollisella tavalla me vain aloimme toimia tuolla valitsemallamme, ehkä jopa parhaalla mahdollisella tavalla, ja sävellysdemoja, joista jollain tasolla saattoi hyvinkin innostua, syntyi jopa omituisen paljon. Seuraavana veiheena oli aiheiden täsmennys tekstien rakentelemisen kautta. Yhdistelmäosiomme asettivat toisinaan kummallisia haasteita, kun osa säkeistöstä kulkee minulle ja osa taas Valtterille ominaisessa poljennossa, mutta siitäkään ei ollut suurelti haittaa, sillä tällä kertaa tunsin sävellysmateriaalin läpikotaisin, se oli henkilökohtaisempaa jo tuttuutensa takia.

Erityinen tilanne oli postitella lauletuiksi saatettuja demoja Jussille, Petrille ja Jannelle, sillä kappaleita oli lopulta kuin yht´äkkisesti melko suuri määrä, ilman mitään sen tarkempaa ohjeistusta siitä, mitä itse kunkin tulisi niihin soittaa. Sovittamistyöstä vastasivatkin yllättävän suurissa määrin juuri Jussi ja Petri. Sävellys- ja sanoitusmetodimme yksi teesi oli juuri tämä mahdollisuus tarjota laajempi otanta työvälineitä ja vapautuneemmat olosuhteet niiden käyttöön kuin joskus silloin kun koko kappaleen luonne on jo verrattain valmiiksi säveltäjän päässä päätettynä.

Aloittaessamme varsinaisen harjoituskauden jokaisella oli siis jonkintasoinen kuva laulujen sisällöstä, rakenteesta ja ehkä omasta osuudestaankin siinä. Usein kaikki muuttui suurestikin kyseisistä oletuksista, mutta uskoisin koko yhtyeen kokeneen prosessin palkitsevaksi. Helpompaa se ei tuolla keinoin aina ollut, mutta miksi pitäisikään. Treenikämppä vuokrataan siksi, että siellä asioiden tuskittelevakin etsiminen on henkisesti vähemmän raastavaa ja kulupoliittisesti tolkullisempaa kuin sama työ studiossa.

Kun treenien äänitykset tyydyttivät riittävässä määrin sekä yhtyettä (että myös pitkäaikaista tuottajaa ja luotettua miestä, Riku Mattilaa), oli päätettävä studio ja lyötävä työskentelymetodi lukkoon. Valitsimme analogistudion, jollaisessa ei voi tehdä loputtomiin raitakohtaisia lisä-äänitysten lisä-äänityksiä ja siten yrittää peittää kappaleen mahdollista toimimattomuutta. Vastuun päätimme kantaa itse. Koko levyn tekemisen ajan olimme tehneet itse, yhtyeenä, enemmän, joten miksemme voisi ottaa totuttua suurempaa vastuuta myös kaiken loppuunviennistä? Tuotantovastaavaksi määrittelimme Valtterin, kansi- ja grafiikkavastaavaksi päätyi allekirjoittanut.

Näiden päätösten jälkeisinä kuukausina on matkassa ollut monia merkittäviä ihmisiä, määräävimpinä heistä Studio JJ:n äänittäjä Juuso Nordlund ja apuäänittäjänsä Mikko, neljä levyn äänikuvassa vierailevaa musikanttia, miksaaja Miitri Aaltonen, masteroija Pauli Saastamoinen, kansigraafikko Tero Salonen, valokuvaaja Tomi Palsa, Sakara -levy-yhtiön herrat ja useat muutkin. Kaikkien heidän mukanaolonsa on ollut tekemässä yhdettätoista levyämme, joka on tätä kirjoittaessani ollut valmis noin kahden ja puolen tunnin ajan. On hyvä sanoa omana mielipiteenään albumikokonaisuuden kuulokuvan vastaavan useimpia toiveistani. Jos hyvin käy, sitä kuunteleva voi kuuntelemansa perusteella sanoa, että yhtyeen todella kannatti tehdä tämä levy. Se olkoon se kehu, jonka omasta tekemisen osuudestani kirjoitan.

Jarkko Martikainen

15.04.2008 Amsterdam

Kun ryhdyimme Jarkon kanssa lauluja kirjoittamaan, alkoi minulla olla melko varhaisessa vaiheessa ajatus tietynlaisesta äänikuvasta, joka voisi olla meille jokseenkin tuore ja sopia myös luontevasti tehtyjen laulujen henkeen. Akustisella kitaralla soitetut riffit ja komppi tuntui useamman kappaleen kohdalla varsin terveeltä lähtökohdalta verrattuna perusratkaisuumme käyttää automaattisesti kahta sähkökitaraa. Halusin myös kokeiltavan pelkistetympää sovitusmallia kuin mihin meillä on normaalisti totuttu ja se meinasi aluksi tuottaa hieman asennoitumisongelmia soittajistossa, koska soittamatta oleminen saattaa tuntua hieman tylsältä ja paljaampi äänikuva kuulostaa tyhjemmältä kuin mitä se loppujen lopuksi kuitenkaan on. Turhan karsimista tehtiin määrätietoisesti kaikkien soittimien kohdalla ja esim. rumputyöskentely on paikoittain hyvinkin pelkistettyä, mutta se taas antaa tilaa esim. kitaroille rytmisempään soitantaan. Kuitenkin ilman pelkoa siitä, että rytmiryhmä Mannonen-Tynkkynen erehtyisi svengaamaan edes vahingossa...

Oli siis hyvin luontevaa mennä äänittämään JJ-studiolle, koska raitojen rajallisuus vaatii tarkempaa suunnitelmallisuutta ja pelkistetty äänikuva yksittäisiltä soundeilta enemmän. On melko paljon helpompaa äänittää 10 sähkökitararaitaa ja saada niistä aikaiseksi mukavan jyräävä "citymaasturisoundi", kuin saada riittävä voiman tuntu aikaan yhden tai kahden kitaran voimin. Onnistuimmeko siinä on sitten toki asia erikseen, mutta levyllämme soittaa kvintetti. Kuten myös livenä.

Levymme voi perustellusti nähdä myös kannanottona tietokoneella äänittämisen mukanaantuomaan ylisliipattuun , prosessoituun ja tasapäistettyyn äänimaailmaan, mikä -kuten kaikki hyvin tiedämme- kuulostaa niin kovin tylsältä ja ennalta-arvattavalta. Moni "retro-hengessä" alkanut äänityssessio laimennetaan viimeistään miksausvaiheessa, koska ihmisen soittama instrumenttiraita näyttää helposti tietokoneen näytöllä liiaksi ihmisen soittamalta...

Oli toki aikamoinen haaste hoitaa prosessi alusta loppuun ilman ulkopuolista apua. Riku antoi meille hyviä vinkkejä demojen pohjalta, mutta halusimme kuitenkin tällä kertaa kantaa vastuun itse. Se ei sinänsä ollut niin vaikeaa kuin olisi saattanut kuvitella, sillä meillä oli varsin yhteneväinen näkemys siitä miten asiat tulisi tehdä ja tuottajana toimiminen tuttujen ukkojen kanssa oli kuitenkin varsin helppoa. Juusolla (Nordlund) oli tutun äänittäjän ominaisuudessa iso rooli laadunvalvonnan osalta.

Mielestäni saimme aikaiseksi levyn johon voimme olla tyytyväisiä.

-Valtteri

Valokuvat: Jarkko Säkkinen



<< Arkisto
<< Etusivulle