Etusivulle!
Kuvat: Tomi Palsa, Tavastia 1996.

Haastattelu vuodelta 1996

Tomi Palsa haastatteli herroja Martikainen, Tiainen ja Mannonen Helsingissä Tavastialla toukokuussa 1996. Historian havinan merkeissä kyseinen haastattelu alla.





Maanmainio Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit-orkesteri julkaisi vastikään erinomaisen "Yövieraat" -pitkäsoittonsa. Juuri ennen Tavastialla pidettyä levynjulkistamiskeikkaa pelo jututti laulaja-kitaristi Jarkko Martikaista. Myös kosketisoitinvelho Petri Tiainen ja rumputaituri Janne Mannonen osallistuivat keskusteluun. Kitarasankari Jussi Hyyrynen sekä bassojumala Valtteri Tynkkynen olivat omilla teillään.

pelo: Ennen uuden levyn julkaisemista oli aika pitkä tauko, varmaankin loppukesästä -95 kuultiin viimeksi YUP:sta. Mitä teitte siinä välissä?

Jarkko: No, lauluja tehtiin toki ja sitten yritettiin sovitella treeniaikoja ihmisten liiallisten muitten aktiviteettien kanssa. Sitten kun oltiin lauluja kylliksi soitettu, me käytiin niitä äänittämään, niin yksinkertaista. Äänitettiin ja sitten miksattiin ja nyt ollaan tässä.

pelo: Mitä ne kaikki aktiviteetit sitten oli?

Jarkko: Kun on koulua ja töitä, muita töitä, niin on hyvin hankala löytää niitä yhteisiä viikonloppuja ja niin päin pois. Ihan senkin takia on joutunut siirtämään noita juttuja tähän saakka, joutunut pitämään kuukaudenkin taukoja, ettei olla saatu mitään aikaseks, mikään asia ei oo edistynyt. Sen takia on aikaa palanut.

-Mutta toisaalta, tässä ei oo kuin muutama tunti kun tehtiin jotain jutunpätkiä, niin jomman kumman iltapäivälehden toimittaja kysyi, että miten näin nopeasti tuli taas levy. Että kun ”Toppatakkeja ja Toledon terästä” ja ”Homo Sapiens” julkastiin yhden vuoden sisällä periaatteessa, alku- ja loppuvuodesta, niin hän koki, että tää on nopeaa toimintaa, että taas on levy kaupoissa.

pelo: ”Yövieraat”-levystä, lähditte rakentamaan levyä erilailla kuin ennen... Tai en mä tiedä, miten te ootte ennen levyjä tehneet...

Jarkko: No, kyllähän se sinällään oli ihan perinteinen tapa, että äänitettiin rumpua, bassoa ja kitaraa ensinalkuun, mutta yleensä sinne jää ainoastaan rumpuraidat ja siihen aletaan päälle kasaamaan. Että kyllä se sinällään on perinteinen tapa. Mutta kyllä enemmän kuitenkin yritettiin varioida soundimaailmaa ja aika pitkälle hiottiin niitä sovituksia, tehtiin aika pitkälti demonauhoja. ”Homo Sapiens” oli semmonen kitararock-levy, rock’n’roll-levy...

-Se oli myös eroavaisuus ”Homo Sapiensiin”, että Huldenin Mats oli varhaisemmassa vaiheessa mukana ja enemmän mietittiin niitten laulujen identiteettiä hänenkin kanssaan. Se tuotantovastaavuus oli isompi hänen harteillaan tällä kertaa. Levyllä on sellasia soundiratkaisuja, joita oikeastaan hän on tehnyt. Annoimme Huldenille vapaammat kädet.

pelo: Kuinka selvästi teillä oli selvillä, miltä levyn pitäisi kuulostaa, kun lähditte sitä tekemään?

Jarkko: Kyllä se oli itseasiassa hyvinkin selvillä, että haluttiin tehdä ”Homo Sapiensia” monipuolisempi levy. Yritettiin saada siihen niin varianttia materiaalia kuin mahdollista, että se olisi tyylillisesti ja materiaalillisesti rikas ja kyllähän me siinä aika hyvin onnistuttiin. Ollaan yritetty toki uudistua niiden laulujemme kanssa, että ne laulut ei ehkä olis sellasia, joita meiltä osataan odottaa. Siinä on onnistuttu välillä paremmin ja välillä huonommin. Kyllähän siellä on jotain semmosia hetkiä, jotka vois olla vaikka kahden, kolmenkin vuoden takasia lauluja. Mutta toisaalta tietysti, eihän sitä kannata pakottaakaan, että täytyisi saada jokaisesta laulusta jotain täysin uutta ja erikoista.

pelo: Levyn tekeminen kesti kuulemma kauemmin kuin piti. Mikä siinä kesti?

Jarkko: Siihen oli syynä se, että niin montaa asiaa lähdettiin kokeilemaan. Haluttiin johonkin lauluun jotain tiettyä sointia ja sitä haettiin ja jynssättiin. Esimerkiks joku ”Gleb”, siihen ois haluttu sellanen vahakiekkosoundi ja sitten me sitä tehtiin aikamme kunnes huomattiin, että ei meistä oikeen taida olla kuitenkaan ihan perinteisen jatsin soittajiksi ainakaan ja sitten me lähdettiin hakemaan sitä asiaa meidän resurssien puitteissa.

pelo: Aiemmin sävellykset oli merkitty koko orkesterin tai sun ja Tynkkysen yhteisiksi. Uudella levyllä joko sun tai Tynkkysen tekemiksi. Kuinka paikkaansapitävää se on?

Jarkko: Oikeestaan nyt on vakiintunut, että minä ja Valtteri ollaan kumpikin tehty omat laulumme, ne rungot, valmiiksi. Parin vuoden ajan on tehty niin. Ja mää oon sovittanut Valtterin lauluihin aika vapaasti noita tekstejä ja jonkin verran on muokattu laulurakenteita ja niiden muotoa. Tätä nykyä on niin kovin vaikeeta harrastaa yhdessä lauluntekoa, kun asutaan niin kovin kaukana ja yhteistä aikaa on niin vähän.

pelo: Kuinka kappaleet sitten syntyvät? Kiinnostaa varsinkin, miten vanhat, monimutkasemmat laulut syntyivät?

Jarkko: Ne on syntyneet sillä tavalla, että on soiteltu toisillemme esim. demonauhoja, joissa on ollut todella paljon pieniä pätkiä ja sitten leikkaa ja liimaa-periaatteella. Sehän oli semmosta isoäänistä naureksimista se sävellysten teko, kun asioita tehtiin niin. Kyllähän me ollaan vähän kai tultu tylsemmiksi ja vakavoiduttu tämän uuden levyn kanssa. Tai onhan siellä toki sellasia monumentaalisempiakin numeroita, mutta ei kuitenkaan ihan niin anarkistisia kuin ennen. Onhan ne sävellykset aika simppeleitä, kun vertaa esim. viiden vuoden takaseen materiaaliin.

pelo: Haastatteluhetkellä uusia kappaleita oli soitettu keikalla vasta kerran. Onko sulla mitään tuntumaa, mistä voisi tulla kovia lavalauluja ”Turpa-saunan”, ”Pahan vaatturin”, ”Minä olen myyrän” ja ”Homo Sapiensin” joukkoon?

Jarkko: En tiedä, pystyykö niitä sillä tavalla ennustamaan, mutta kyllä ainakin joitain lauluja on miellyttävä soittaa, niinkuin on mukava soittaa vaikka jotain ”Homo Sapiensia”. On tällä levyllä muutamia numeroita, joita on todella mieluisaa soittaa, ja oikeestaan aika helppokin soittaa, vaikka niiden rakenne vois olla hiukan monimutkasempikin. Aika sen oikeestaan näyttää.

-Nyt ollaan ”Homo Sapiensin” lauluja just pudotettu pois, ”Oikeusjuttu” ja sen sellasia. Ne yleensä seuloontuu vuodessa tai parissa.

pelo: Mitkä laulut uudelta levyltä vois olla sellasia, joita on mukava soittaa?

Jarkko: No ainakin ”Meidän on annettu pudota” on semmonen hyvä livelaulu, jota on mukava soittaa ja ”Murhaaja soittaa pasuunaa” on semmonen isoääninen rock’n’rolli. Ja ”Luotijuna” on hyvä livelaulu.

pelo: Kuinka sitten esim. joku ”Gleb” tai ”Alla jalavapuun” toimii keikalla?

Jarkko: ”Gleb” ei kyllä oikeen suoraansanottuna taivu, se me ollaan ainakin näin alustavasti jätetty suosiolla setistä pois. Se on vähän hankala laulu. On se sinällään kyllä hyvä laulu, että se on tyylillisesti jotain ihan muuta, kuin me ollaan yleensä tehty, sehän on rakenteellisesti aika selkee ja sellanen hyvinkin jatsahtava. ”Jalavapuu” taas sen takia, kun me ei Rantasilaa toki keikoille saada, lukuunottamatta tämän illan keikkaa. Tänään soitetaan se kerran ja sitten ei ehkä soiteta sitä enää koskaan.

pelo: Uudella levyllä soitto on paljon akustispohjasempaa...?

Jarkko: Joo, sinne suuntaan kyllä ollaan toivottavasti menossa myös, että saatais lisää sellasia lauluja, mitkä ois selvästi seesteisempiä ja rauhallisempia. Ja sitten taas niitä isoäänisempiä, mutta tiiviimpimuotoisia rock’n’roll-kappaleita pyritään tekemään jatkossakin.

pelo: Onko mahdoton ajatus kuulla YUP:lta ihan akustista keikkaa jossain vaiheessa?

Jarkko: Toivottavasti ei. Henkilökohtasesti kyllä oisin sitä mieltä, että olis kyllä helevetin hyvä, jos vaan millään pystyttäis asioita niin toteuttamaan. Esim. ”Amor, Amorista” soitettiin alunperin semmosta versioo, ihan olosuhteidenkin pakosta, kun ei päässyt treenaamaan, soitettiin Jussin asunnolla akustisilla kitaroilla ja koskettimet tuli stereoiden kautta ja ihan vaan hissuteltiin sitä laulua läpi. Jotain sentyyppisiä kokeiluja vois tehdä, jos vähänkään vaan aikaa liikenis, että pääsis treenaamaan ja kokeilemaan. Siihen kyllä olis itselläni ainakin kiinnostusta.

pelo: Mutta mitään puhetta moisesta ei ole vielä ollut?

Jarkko: Ei olla vielä mitään sen ihmeempää suunniteltu, mutta meillä pitäis kesällä vihdoin ja viimein olla isoa aikaa yhdessä, että ihmisillä ei oo oikeestaan mitään sen suurempia sitoumuksia. Silloin vois kyllä yrittää, jos löytyis yhteistä aikaa kokeilla niitä asioita, joita ei oo nyt ehtinyt kokeileen.

pelo: Uudella levyllä on paljon paremmat kosketinsoitinosuudet kuin ennen. ”Homo Sapiensin” laulujen sovitusvaiheessa ei Petri tainnut olla niin paljon paikalla ja nyt puolestaan paljon enemmän...

Jarkko: Joo, nimenomaan. Me ollaan treenattu ne laulut niin, että oikeestaan kaikki laulut, joissa mää oon ollut myös säveltäjänä, ne ollaan Petrin kanssa käyty kaksistaan läpi aina ennenkuin niitä on edes viety treenikämpille koko yhtyeen soitettavaksi. Eli me ollaan aika pitkälle mietitty jo ne kosketinsoitinsovitukset, ainakin semmoset suuntaa-antavat, kahdestaan. Ja kyllä se on ollut todella lauluja rikastuttava kokemus, koska Petrillä on kuitenkin semmonen melodiantaju, josta minä pidän. Petri pystyy luomaan mun sointukulkuihini sellasia melodioita, jotka minun mielestä nostaa niiden laulujen tasoa. Kyllä siellä on todella paljon semmosia asioita, joita ilman ne laulut olis isosti köyhempiä.

pelo: Yleensäkin uudella levyllä soitto on rennompaa ja ilmavampaa, välillä tulee mieleen Keinuva Lahnakin...

Jarkko: Ai jaa, hyvä jos se on ilmavampaa ja soljuvampaa, kyllä sen sitä pitäis olla. Ja ylipäätään ollaan haluttu, että kun ”Homo Sapiens” oli niin kulmikas ja vähän klenkkaava levy, että tää ois jopa vähän pop-maisempi, tuohon tapaan kuin se nyt on. Kyllä mä siihen oon tyytyväinen sikäli, että siinä on semmosta herkkyyttäkin, mutta toisaalta sitä meille ominaista nihilismiä myös, samassakin laulussa.

pelo: Kun olet siellä videokoulussa, onko käynyt mielessä videoiden teko omista biiseistä...

Jarkko: Joo, ”Murhaaja soittaa pasuunaa” tehtiin Tuomaalan Tomin kanssa ja ”Porvariston hillitty charmi” -kappaleesta on yks luokkatoveri vääntämässä, kun mulla ei oo aikaakaan tehdä just tällä hetkellä mitään. Mutta tulevaisuudessa aion kyllä panostaa myös tähän kuvalliseen puoleen, kun vihdoin ja viimein alkaa olla siihen valmiuksia.

pelo: Ja onhan teiän laulut olleet aina aika visuaalisia...

Jarkko: Joo, aika usein niitä näkee kuvina päässä. Ainoo ongelma on tietysti se, että kun ne on nähnyt kuvina päässä ja säveltänyt ja sanoittanut sen mukaisesti, niin jos siitä lähtee suoraan tekemään videoo siten, että käyttää niitä samoja kuvia, niin en mä tiedä onks se erikoisen rikasta tai kovin mielekästäkään sellaista materiaalia katsoa. Mutta kyllähän niihin varmaan löytää ajan myötä uutta lähestymissuuntaa.

Analysoikaamme ”Yövieraat”-albumin kappaleita

-Iloisen Kuninkaan Aikataulu
pelo: Voisko tota pitää yleiskuvana levystä. Samaan malliin, kuin City-lehdessä on ”Tsekkaa, jos et usko”, eli siitä vois saada aika kattavan kuvan koko levystä...

Jarkko: Joo, kyllä, ihan totta. Siinä oot kyllä varmasti oikeessa. Se on sellanen meille aika perinteinen laulu, aika polveileva ja siinä nyt nimenomasesti on lyriikan puolesta sitä onnellisuushuumoria ja sen sellasta.

-Itseasiassa se synty sillain, oli puhetta jonkun tuttavan kanssa Ciaucescusta ja tommosesta diktaturismista. Tuon tekstin kirjoitin niiden ajatusten pohjalta aika nopeesti ja muutama aika sen jälkeen, kun laulu oli saatu valmiiksi, oli Helsingin Sanomien Kuukautisliitteessä Maosta juttu. Joku ”Valtakunnan Penis” se oli nimeltään, kaikista Maon irstailuista ja semmosista absurdismeista ja älyttömyyksistä, että puolet Kiinan miehistä tuo naisensa sille, että se pääsee niitten kanssa ilottelemaan. Sille oli sänkykin valmistettu tosiaan, että se oli sopivassa kolmenkymmenenasteen kulmassa. Sitten valtiovierailuilla, joissa sitä sänkyä kuljetettiin mukana, sanottiin ihmisille, että se on Maon selkävian takia, eikä kukaan osannut aavistaa, että todellisuudessa sillä oli niitä naisia siellä monin kappalein. Ja ihmiset kampas sen tukkaa joillain rasvoilla, se ei suostunut peseytymään koskaan. Siinä jutussa oli todella ytimekkäästi heti alkukappaleessa, se kirjoittaja - se oli vielä toi Jorma Palo, lääkäri - kirjoitti, että Mao ei suostunut alistumaan mihinkään aikatauluihin, se nimenomaan sano, että hällä ei oo mitään aikataulua. Siinä vaiheessa se ”Iloisen Kuninkaan Aikataulu”-nimi kävi aivan yksiin, mä olin keksinyt sen saman jutun. Mutta se Maon elämä oli vielä niin paljon uskomattomampaa, että tuo laulun tarina tuntuu aivan mitättömältä sen rinnalla. Sitä on hirveen hankala uskoo, mutta se on Maon henkilääkärin kirjoittama, joten eiköhän se nyt ainakin pääosiltaan pidä paikkaansa, tuskin se aivan pelkästään mustamaalatakseen on sitä tehnyt.

-Ja siitä Valtterin sävellyksestä, sehän nimenomasesti on sellanen laulu, siitä oli Valtterin kanssa puhetta, että se vois olla vaikka edeltävälläkin levyllä tai etenkin tolla ”Toppatakkeja ja Toledon terästä”-levyllä, rakenne on kuitenkin aika monimuotoinen, polveileva.

pelo: Tekstissä pätkä: ”Ja muistakaa: jos vain tahtookin niin hän, tän kansan kauniit päät putoaa!”, eli muuten ollaan niin iloisissa mielin, mutta sitten tämmönen teille tyypillinen loppusysteemi.

Petri: Ei liikaa haluta heittäytyä uusille linjoille...

Jarkko: Niin, se on aika totta. Ehkä tässä vaiheessa tuli se itsensätoistamisen hetki, että on aika tehdä ne samat asiat, mitkä aina tekee, joista pitäisi kyllä toki pystyä irtautumaan. Varmasti se toimis ilman sitäkin lisäystä, se nyt on ehkä vähän semmonen osotteleva juttu. Mutta kun mä keksin sen rytmiikan - useinhan tekstit perustuu useillekin muille asioille kuin pelkästään sen idean kantavuudelle - kun ajattelee sitä ”tah-tookin-niin-hän-tän-kansan-kauniit päät putoaa”, se on rytmiikallisesti mukavan kuuloinen.

-Roswellin Kattilaan!
pelo: Mikä helvetin kuuluisa Roswellin Kattila?!

Jarkko: Heh heh! Se on kuuluisa, jos tämä laulu tekee siitä kuuluisan. Ei toki varmaan oo olemassakaan minkäänlaista Roswellin kattilaa. Mää ajattelin, että Roswellhan on semmonen suuri mysteeri ja siihen sisältyy niitä UFO-uskomuksia ja muita. Sit mä muistin sen Elvis-patsaan, mikä on kuussa ja kyllähän Elviksestä täytyy laulu tehdä. Siitä tuli tämmönen blues-aiheinen muutenkin, sehän on vähän bluesia se teksti: siinä mies hylkää kurjat kotiolot ja lähtee onnelaan, Eldoradoon. Sehän ON Roswellin Kattila!

pelo: Se on yllättävän kiltti kappale, siinä ei tapeta eikä hakata ketään...

Jarkko: Nimenomasesti, näistä lauluista olen ylpeä, joissa ei käy köpelösti kellekään. Pyrkimyksenäkin oli, että tässä vois ajatella, että blues-mies pääseekin jonnekin onnenmaahan.

pelo: Siinä on pätkä: ”Harteille hankin pyyheliinan, uumalle pölykapselivyön”, siitähän ryhdytte videon tekoon, pukeudutte Elviksiks...

Jarkko: Semmonen pitäis tosiaan tehdä joo. Jokaselle miehelle sellanen pölykapselivyö. Pitää hankkia jostain iso peruukki, kun tuli leikattua tukka pois. Mullon vähän tämmönen Dalai Lama-look nyt...

Petri: Sidharta Martikainen...

Jarkko:...Ei nyt sovi oikeen tähän Graceland-imagoon, mikä pitäis siihen videoon hankkia. Mutta tottakai peruukkeja on aina saatavilla.

-Luotijuna
pelo: Taitaa olla rankimpia YUP-biisejä jollain tavalla...

Jarkko: Siitä tuli vähän jälkijättösesti mieleen Dzvica Vertovikin venäläiset dokumenttielokuvat, joissa ylistetään työläisyyttä. On tehdasromantiikkaa, helvetin isot koneet jytisee ja hikiset miehet, rasvaset äijät hakkaa, suurilla vasaroilla takoo jotain rautaa, Volgan lautturit, semmosta Neuvosto-musiikkia.

pelo: Kuinka poliittisesti valveutuneita sitä sitten oikeen ollaankaan?

Jarkko: Kyllä meidän poliittinen valveutuneisuus taitaa jäädä tohon ”Luotijunaan”.

-Porvariston Hillitty Charmi
pelo: Tekstinpätkä: ”Ei ole meidän vika jos joitakuita muita Herra koettelee”, eli tätä parempiosaisten välinpitämättömyyttä maailman ongelmiin, sitähän sillä on haettu...?

Jarkko: On, tottakai joo. Erno Paasilinnalla on semmonen novelli, kuin ”X”, missä se vertailee ihmisten välinpitämättömyyttä nimenomasesti siihen, että kun Meksikossa lapset näkee nälkää ja kun sä laitat sen äänilevyn soimaan, niin muistappa, että sinä olet lunastanut muutamalla ihmishengellä sen levyn. Sillä samalla rahalla nämä ihmiset ois selvinneet kuolemalta. Ja sitten myöhemmässä vaiheessa se juttu vaihtaa ihan yht’äkkiä suuntaa. Se on ensin hyvin saarnaava ja sit se alkaa kertomaan siitä, miten auto täytyy pitää hyvässä kunnossa. Miten autoa täytyy muistaa katsastuttaa ja täytyy muistaa tehdä koneremonttia ja pitää autoa lämpimässä, muttei liian lämpimässä ja näin päin pois. Tää on ehkä sille vähän sukulainen, tai jotenkin mä se juttu mielessäni sitä tekstiä rakensin, että sais siihen sellasen itseään muistuttavan nihilismin. Koska kuitenkin minulla ainakin on niin hyvä olla, eikä sitä aina muista, kuinka hyvä on olla. Kun tätä laulua kuuntelen, niin ymmärrän, että olen etuoikeutettu.

Janne: Kun totta puhutaan, niin kyllä se on sama joka jannulla.

Petri: Asiat on niin saatanan huonosti...

Jarkko: Petellä on kaikki niin huonosti: joutuu tekemään teatterilla töitä pitkää päivää, palkkaa ei tule ja sivariinkin pitäis lähteä. Kyllä elämä potkii Petriä. Tänäänkään ei pääse juomaan viinaa kuin vasta yömyöhällä, kun joutuu roudaamaan...

-Amor, Amor
pelo: Siinäkin on kovin simppeli rakenne.

Jarkko: Joo, se on ensimmäinen laulu, mikä näistä on syntynyt.

pelo:...Ja yllättävän säästeliäästi on voimakitaraa käytetty. Koko ajan oottaa, että nyt se pamahtaa, mutta ei... Aika pitkälle asti ootte saaneet hissuteltua...

Jarkko: Vedättääkö se hyvin kuitenkin?

pelo: Kyllä.

Jarkko: Vedättää, hyvä. Mää sitä aluks epäilin, mutta kyllä mää nyt jälkeenpäin oon siihen aika hiton tyytyväinen, että se on niin yksinkertanen rakenteeltaan. Minäkin sitä välillä rupesin epäilemään - Valtteri sitä epäili isostikin, se ei siitä puhunut, mutta jälkeenpäin se mainitsi, että hän epäili, että tuleeko siitä yhtään mitään - mutta kyllä mä oon sitä mieltä, että se oli hyvä ratkasu, että lähettiin tekemään raameiltaan niinkin yksinkertaista laulua. Ja siinä on tekstillisestikin muutamia sellasia hetkiä, joihin mä oon hyvinkin tyytyväinen ja johon suuntaan toivoisin meidän - tai ainakin oman lyriikantekemisen - suuntautuvan.

pelo: Tekstinpätkä: ”Kun on nähnyt neidon sulovartalon, on kaiken nähnyt, mikä hyvää on.” Tässä on enemmänkin naisten ylistämistä koko levyllä, jota ei ennen oo hirveemmin ollut. Mistä moinen?

Jarkko: Joo, onhan siinä. Me tehtiin eroottinen levy. Mistä se johtuu? Mä mietiskelin sitä enemmänkin muitten tekemisten kautta. Mua alko jotenkin ihmetyttämään se, että Radiopuhelimien levyillä - joita tulee paljon kuunneltua, loistavia levyjä kaikki - on niin vähän puhetta naissukupuolesta tai erotiikasta tai seksistä tai semmosesta, lukuunottamatta sitten jotain tommosta ”Bob-setä”-tyyppistä lyriikkaa. Niillä on semmonen selkeä, todella perverssi vire tai sitten semmonen oikeen mulkuttaja-meininki, just sellanen ”Seivästäjän paluu”. Siis nehän on loistavia lauluja, ne lyriikat on nerokkaita, mutta niitten taso on kuitenkin aika kapee.

-Ja mä rupesin miettimään, että meillä on niin vähän edes sitä osastoa ja onhan se kuitenkin niin loistavaa, kun on naisia. Täytyyhän naisista yrittää lauluja tehdä tai laulaa enemmän näistä asioista. Nää on näitä ensimmäisiä askeleita, jos me tulevaisuudessa päästäis isomminkin laulamaan naisista. Lyriikantekeminen ja säveltäminen on kuitenkin semmosta, että se pikkuhiljaa kulkee johokin suuntaan, niitä aiheita ja sävellyksiä voi jonkin verran yrittää joihinkin uusiin uomiin sovittaa.. Mutta parhaat ideat syntyy kuitenkin hyvin sattumanvaraisesti ja helposti, väkisin ei saa ainakaan mitään hyvää tehtyä.

-Tän voi paljastaa tän ”Amor, Amorin” aivan uskomattoman loppuhuipennuksen, mikä kikka siinä on. Että kun se ”on nähnyt naisen sulovartalon, niin hän on nähnyt kaiken, mikä hyvää on”. Ei sitä kuitenkaan kukaan huomaa, niin täytyy tää selittää, että kaikki lukijat ymmärtää. Sehän loppuu siten, että: ”siis siihen pyri, mikä hyvää on.” Nyt siihen tulee sellanen kaksoismerkitys, että kaikkien pitää pyrkiä naisiin.

-Alla Jalavapuun
pelo: Onko se enemmän hittihakuisuutta vai vittuilua?

Jarkko: Kyllä mä vähän epäilen, että enemmän se on sitä... me ollaan aika huonoja noita hittejä tekemään... Sävellyksenä se oli niin kaunis, että sitä mietittiin vakavasti pitkään, että tehtäiskö siihen ihan kauniit sanat, kun kerrankin on ihan oikeesti kaunis sävellys, ja niin perinteisrakenteinen, se ei oikeastaan kuulosta meiltä lainkaan. Mutta Valtteri halus siihen tällasen Bonnie & Clyde-tyyppisen tarinan ja minä sellasen hänelle tein. Se oli semmonen tilaustyö.

-Muut tekstit mä oon tehnyt oikeestaan häntä sen suuremmin kuulematta. Siten, että Valtterilla on ollut laulu ja mää oon lähtenyt hakemaan jotain tekstiä siihen ja tottakai pyrkinyt saavuttamaan sen sävellyksen tunnun tai jotain oleellista siitä, mutta tää oli tosiaan ihan tilaustyö. Siinä Valtteri pyysi mua munaamaan kauniin sävellyksensä ja mä tein työtä käskettyä.

pelo: Miksi juuri Rantasilan Mari pyydettiin siihen mukaan?

Jarkko: No, kyllähän meillä oli välillä muitakin suunnitelmia, meillähän oli tosiaan Arja Koriseva mielessä, mutta kysymyshän oli siitä, ettei kukaan uskaltanut Arjaa mukaan pyytää. Arja oli niin suosittu, levytysten aikaan Arja oli koko ajan televisiossa ja päivälehdissä kertomassa onnellisesta äitiydestään. Kun sen suuntasta oli ilmassa, niin ei kukaan kehdannut mennä ees kysymään, että kehtaisko se tulla pilaamaan hyvän uransa laulamalla meidän levyllä. Ja sitten Polygramilla oli meille ehdottaa muutamia naisartisteja ja me ajateltiin, että Rantasilan Mari vois olla hyvä vaihtoehto. Ja olihan hän. Ehdoteltiinhan sieltä Polygramilta Anita Hirvostakin, mutta...

Petri: Ihan tosi? Uuuu!

Janne: Mats sano mulle Millbrookilla silleen, että Hirvonen ois voinut olla ehkä vielä parempi. Näin se tokas ihan sillain ohimennen, että se ois ollut vielä rajumpi juttu.

Jarkko: No, mikäs Anitassa, Anita on ihmisenä ihan mukava varmaankin. Ei puhuta pahaa Anitasta, mutta kyllä mää kuitenkin tähän oon tyytyväisempi. Kaikkea hyvää Anitalle, jos Anita lukee tätä lehteä. Pitää lähettää kopio lehteä Anitalle. Meinattiin pyytää Sinua, mutta ei sittenkään...

Janne: Ehkä ensikerralla pääset...

Petri: Älä soita meille, me soitamme Teille...

-Murhaaja Soittaa Pasuunaa
pelo: Alkutahdeista tuli mieleen Popeda, mutta onneks sitä ei kestänyt sen kauempaa. Jotain Miljoonasade-fiiliksiä tuli mulle myös...

Jarkko: Popeda? Mä kuuntelin Popedan ensimmäistä ja toista levyä silloin joskus vuosina ennen vedenpaisumusta, mutta Popedaks toi kuulostaa aika raskaalta. No, lähinnä se kuulostaa siltä ”Raswaa koneeseen”-ajan Popedalta sitten...

-Sehän on Petrin alkuperäisten aihioitten päälle kyhätty ja niistä pikkuhiljaa rakentunut. Ja toivottavasti se kuulostaa enemmän Miljoonasateelta kuin Popedalta.

-Siihen kappaleeseen mä oon itseasiassa tyytyväinen, mun mielestä se on hieno laulu. Se on ihan ehdottomia suosikkeja, jos nyt muutamia lauluja pitäis valita. Sitä olen kuunnellut riemumielellä, siinä on jotenkin onnistunut se, ettei siinä oikein yritetäkään sanoa yhtään mitään, sehän on niinku rock’n’rollia. Siinä on semmosta arveluttavuutta kylliksi ollakseen rock’n’rollia. Ja nää murhaballadithan on nyt niin kovasti huudossa, me ollaan ajan hermolla mukana. Ja välikekin kuulostaa vähän niinku Laika & the Cosmonautsilta ja sehän kiertää pian Ministryn kanssa. Tällä laululla me tulemme lyömään itsemme läpi tuolla suuressa maailmassa.

Petri: Se urkujuttu siinä väliosassa on kyllä Larry & the Lefthandediä aivan täysin...

Jarkko: Joo, no se on sielunsukulainen jollain tavalla sille Laika & the Cosmonautsille...

pelo: Murhaballadeista puheen ollen, teillähän oli joskus vuosia sitten kappale ”K. Minoque be dead” Mitäs nyt asiasta ajatellaan?

Jarkko: Nyt meni perkele puheiden perumiseks, kyllä se on ihan mainio kappale ja ei auta muu, kuin todeta, että kyllähän Kyliessä on ihan ainesta. Ja varmaan seuraavaa levyä juoksen kauppaan hakemaan. Välillä on kelkka käännettävä, ja nyt on tullut sen aika...

pelo: ”Murhaaja soittaa pasuunaa”-kappaleessa on taas sitä tappomeininkiä...

Jarkko: Joo, kun se on jollain tavalla niin herkkä hetkittäin - minua se herkistää melkein - niin ei siinä voinut jättää hyvää tilaisuutta käyttämättä.

pelo: Entäs, kun Limonadi Elohopealla on kappale ”Ystäväni Massamurhaaja”, jossa myöskin on torvet mukana ja siinäkin ollaan heikoilla jäillä...

Jarkko: Ai jaa? Ei helvetti!... Mä en oo kuullut Limonadi Elohopealta kuin sen yhden laulun, sen ”Neiti Nahkahansikas”, se on ainoo kappale. Mä oon vaan keksinyt samoja asioita, kuin Limonadi Elohopea-yhtyeen pojat.

-Mä itseasiassa ajattelin tota Aleksander Karelinia ja tätä Esa Moilasta - joka esiintyy siinä videossa - kun sitä laulua sävelsin. Mä ajattelin, että olis semmonen Aleksander Karelinin näkönen mies, joka istuis kylpyammeessa ja sit siellä olis semmosia naisia, jotka pyyhkis hikeä sen otsalta ja sytyttelis sille sikaareita ja kaatais lisää viinaa lasiin, jotain konjamiinia juottais sille. Ja sit se lähtis aina välillä kaupungille katselemaan, tassuttelemaan öiseen kaupunkiin...

-Jos Helvetti On Täynnä pelo: Sun sävellys, mutta silti siinä on jumalaisimpia basso-osuuksia pitkään aikaan...

Jarkko: Ahaa, no hyvä niin. Sekin oli aika vähin eväin loppujen lopuksi laitettu levylle. Me yritettiin ensin soittaa sitä aika isomuotosenakin, mutta ei siitä tahtonut tulla oikein mitään, ei lasta eikä paskaa. Siinä oli vaikka mitä, massiivisia jousia ym. Mutta sitten me päätettiin, että se on semmosta nuotiokitara-Hectoria, ja kyllä se mun mielestä toimii niin paremmin.

-Se on semmonen teksti, mikä on aika rikas, väittäisin. Ja pitäähän sen tietysti ollakin, kun se sävellys on semmosta raapimista. Ja sen pitäis olla aika herkkäkin, se on vähän niinkuin semmonen rakkauslaulu ikäänkuin. Tai kertoohan se enemmän siitä, miten ihminen ajautuu tekemään erilaisia asioita. Hyvin harva siinä kappaleessa tietää, mitä haluaa, mutta ikäänkuin saavuttaa sen, mitä ovat olleet etsimässäkin.

-Siitä voisin kertoa semmosen anekdootin, että SAATANA siitä olis tullut komea video, kun nuo Groma-yhtiön nuoret kyvyt ois tehneet siitä meille videon. Kaikkinaisten aikatauluongelmien ja muiden takia se nyt jäi tekemättä, mutta jos se vielä saatais joskus tehtyä, niin olisin tyytyväinen. Mä sain siitä kuvakäsikirjoituksen ja se oli todella mainio, mutta kaikki oli taas meitä vastaan tässä asiassa. Sen olisin kyllä mielelläni nähnyt kuvina.

pelo: Ja onhan kappaleessa yllättävän kaunis loppukin...

Jarkko: Niin! Tässäkin kovasti suuntasin sitä loppua kohden. Ajattelin, että tässä kohdassa ihmiset odottaa taas jotain muuta, mutta ehei! Onnelliset ihmiset vaan vilkuttaa sieltä jäähyväisiksi ja vähän korukuvioita siihen loppuun...

pelo: Tämmönen pätkä: ”...Jossa joku Guyanan pastori sylki suupielissään saarnas niin, että Simeonin ja Timon puhui lapsikseen ja pyörryksiin.” Onko sulla ollut joskus jotain hengellistymiskokemuksia nuorempana...

Jarkko: Eipä oo ollut hengellistymiskokemuksia. Viime aikoina oon kovasti ajatellut, kun oon kuunnellut noita Talking Headsin levytyksiä ja niissä on aina sellanen jonkinmoinen johdatuksen idea. Niissä lauluissa aika usein tapahtuu jotain ja sitten laulun kertoja toteaa, että tämähän olikin ennaltamäärättyä. Ja olis tottakai hauska ajatella, että asioita määrättäis ennalta ja että olis jotain voimia, mutta ei mua mikään uskonnollinen aate ihmeesti kosketa. Tottakai sitä pyrkii elämään hyvää elämää ja tekemään kanssaeläjilleen mahdollisimman vähän pahaa, mutta ei sillä varsinaisen usko kanssa oo paljoakaan tekemistä.

-Gleb
pelo: Kuulostaa hiukan siltä, kuin Sir Elwoodin hiljaiset värit olis speed-tripillä, se vois kuulostaa vähän tolta...

Jarkko: Meidän Petri oli ollut kuuntelemassa Sir Elwoodia keikalla ja se oli ollut niin huono, että Petri oli suurieleisesti kuulemma paiskannut tupakan puolinaiseen kaljatuoppiin. Oli tuhlannut sekä tupakan, että tuopin, yhtye oli ollut niin huono...

-Siis se on Valtterin säveltämä jatsi. Ja koska se on sellanen maanläheinen laulu, niin siihen ajattelin maanläheistä, opettavaista tarinaa. Se pohjaa vapaasti semmosen Suksin-nimisen miehen, joka tais olla lähinnä elokuvaohjaaja, mutta kirjoitti joitain novellejakin, hänen tarinaansa nimeltä ”Gleb”. Se Gleb-hahmo on otettu sieltä.

-Mulla on itsellä siitä semmonen demoversio, missä mä ite olin ränkyttänyt kitarat ja laulanut särön läpi, se kuulosti semmoselta vahakiekkosointiselta koko se homma. Ja kun me äänitettiin tuo laulu niinkuin se äänitettiin, niin siihen ei enää se särölaulu sopinut. Mää olin niin innostunut siitä särölaulusta alunperinkin, että mää en oo niin tyytyväinen tähän levyversioon. Mutta se johtuu vaan siitä, että mulla on nyt se fiksaatio, että siinä pitäis olla sellanen Waits-mainen, karheempi laulusoundi.

-Yövieraat
pelo: Oon kovasti mieltynyt siihen kertosäkeeseen...

Jarkko: No, niin minäkin. Ihan oikeaan kertosäkeeseen, se on mainio kertosäe, varsinkin se loppu on niin hyvä, kun tulee se kitaranosto. Sitä voi kehua vapaasti, kun se on Valtterin biisi, mä oon tehnyt siihen vaan lyriikat.

-Sehän on polveileva Valtterin kappale ja olin jo pitkään miettinyt, kun monella tuttavalla - ja ylipäänsäkin se on niin yleistä - että varsinkin viinaa juotuaan ihmiset joutuu ongelmiin. Me oltiin just saatu koelevyt tai jotain tämmöstä, kuitenkin siinä levynodotuksen tiimoilla ja koko ajan oli ”Yövieraat” tavalla tai toisella mielessä. Sitten menin lähikioskin ohi ja Ilta-Sanomien otsikossa oli, että ”Yövieras putosi savupiippuun!” Se kappale on taas yks sellanen tosielämän tarina ihan samasta aiheesta. Siihen on kasattu pieniä tosielämän tarinoita, joita sitten vähän on paisuteltu ja nivottu yhteen, kuitenkin ikäänkuin sellaseen uskomukseen perustuen, että ”yö ottaa omansa” ja että joidenkin on jossain vaiheessa tuleminen yövieraiksi ja joutuu harhailemaan itku silmässä jossain huonosti vaatetettuna...

pelo: Tällä levyllä ollaan muutenkin taas aika paljon alasti...

Jarkko: Joo, tottakai. ”Naisia ilman housuja” (”Jos helvetti on täynnä”-kappaleesta) oli niin hyvä virke, että kun mä keksin sen, niin tottakai se piti laittaa. Sitten kun meillä on niin paljon miehiä ilman housuja tässä yhtyeessä, niin tottakai se housuttomuus ja alastomuus on tullut ihan tätäkin kautta... Noh, noh... (Rumban Nisse M:n ahkerat seuraajat muistanevat viime kesän toilailut, joissa muutama Puoskari kunnostautui alastomuudessa...)

pelo: Festarit on tulossa taas...

Jarkko: Festivaalit ja alastomuus!...

Janne: Nyt on kyllä muistiin ohjelmoitu semmonen limitteri...

Jarkko: No, katotaan taas kesän jälkeen, mitä puhutaan...

-Meidän On Annettu Pudota
pelo: Siinä käsitellään näitä elämän perusarvoja...

Jarkko: Uudenlainen kertomus siitä, kuinka ihminen syntyy ja kuinka se poistuu maailmasta.

pelo: Mikä oli aikoinaan se kimmoke, mikä sai teiät rock’n’rolli-musiikkia harrastamaan?

Jarkko: Se oli toi Dead Kennedys, jota kuulin radiosta joskus kymmenvuotiaana. ”Kill the Poor”-kappale oli ja silloin päätin, että: ”PERKELE, näitä hommia mäkin joskus teen!” Monta vuotta meni, että harrastelin, kuuntelin näitä hard core-, tai punk-levyjähän ne siihen aikaan vasta oli. Hassisen Konetta ja mitä näitä hyviä yhtyeitä silloin 80-luvun alkuvuosina Suomessa oli. Sitten Terveitten Käsien ”Ääretön Joulu”, se oli niin kova levy, että: ”Nyt rock’n’roll-bändi pystyyn!” Kahta sointua veivattiin eestaas, sitä ajatteli, että tähän jo minäkin pystyn. Siitä alko mun soittoura. Se Kennedys oli kuitenkin niin monimuotosta ja monimutkasta, että usko siihen, että minä pystyisin tekemään niitä asioita oli tottakai vähän alamaissa...

pelo: Yleinen rock-klisee on se, että perustetaan rokki-yhtye, että sais pillua. Että nuoret pojat saattavat epätoivoisessa olotilassa perustaa yhtyeen sen takia, että saa naisia. Onks teillä ollut vastaavia kimmokkeita?

Petri: ”Kun ei saa, niin on pakko tehdä jotakin...”

Jarkko: Voi siinä olla jotain tommosta, ei se ehkä ihan noin selkeä ollut se kuva, mutta kyllä siinä kai on ollut semmostakin viritystä. Kun ei silloin ollut ehkä ihan sosiaalisin ihminen, niin ehkä sitä ajatteli, että jos soittaa tätä hard core-musiikkia Terveitten Käsien malliin, ehkä pääsis isommin esille, ehkä minut huomataan. Mutta ei se ehkä ihan noin tietoista ollut sentään, että ”alan metallia soittamaan ja kaikki naiset kiinnostuu minusta”, koska ei se ehkä ihan niin tainnut mennä...

pelo: Kenen alushousuihin et niistäisi?

Jarkko: Varmaan joku oikeen iso, hikinen jannu. Kuka nyt olis semmonen, joka ei isommin harrastais hygieniaa?

pelo: Mao!

Jarkko: Mao! Nimenomasesti suoraan sanottuna, en missään nimessä niistäisi. Se Mao Tse Tung oli kyllä semmonen mies, että esimerkiksi hänen alushousuihinsa en niistäisi. Enkä muutenkaan, mä tykkään niistää nenäliinaan.

pelo: Jos olisit teelaatu, millainen teelaatu olisit?

Jarkko: Mulla on nyt kotona Kulkurin valssia, se ei oo kyllä kovin hyvää. Kyllä mä joku maustetee varmastikin olisin, mä en niistä yrttiteistä niin paljon piittaa, vaikka ne onkin niin terveellisiä.

-Mä ehkä mieluummin voisin olla joku kahvi, nykyään myydään semmosissa parinkympin pusseissa, ne on aika pieniä, aika onnettomia määriä, mutta todella herkullisia erilaisia kahvisekotteita. Niinkuin rommikahvia ja sen sellasta, joku tällanen mä olisin kyllä aika mieluusti, jos pitäis tämäntyyppinen tee- tai kahvijuoma olla, jos saa laajentaa tätä kysymystä sen verran.

pelo: Jos pitäisi harrastaa seksiä eläimen kanssa, minkä eläimen valitsisit?

Jarkko: En mitään, en, en ei. Mä oon niin tylsä kaveri, että mää keskityn ihan ihmisiin.

pelo: Kenet ottaisit mukaasi lateksiin pukeutuneena tähän kuuluisaan Roswellin kattilaan?

Jarkko: Tottakai mun täytyy tähän sanoa, että mä ottaisin tämänhetkisen naisystäväni, koska muuten mun käy kehnosti. Mutta jos häntä ei olisi, niin... Mä tossa yks päivä poikkesin marketissa ja sellasessa Tazza-kahvipurkissa oli todella kaunis nainen, ootteko te nähneet, semmonen tummahipiäinen, jolla on voimakkaat kulmakarvat, ovaalinmuotoiset kasvot ja semmoset hiukan viirumaiset silmät. Mää ottaisin hänet.

pelo: Mikä oli suosikkilelusi lapsena?

Jarkko: Sellaset Jimit, Taika-Jimit, vai mitä ne oli? Semmosia, kun paino selästä, niin nyrkki heilahti. Semmosia intiaaneja ja lännenmiehiä. Mutta ne hajos joissain ankarissa leikeissä, siihen aikaan asuttiin Hämeenlinnassa, ja mä leikin meiän kotitalon äärellä isolla kalliolla. Siellä ne kaverit muksi toisiaan nenään ja sit mä aina heitin ne sinne rotkoon, kuiluun viskasin aina hävinneen, niin sitten niiltä irtoili käsiä ja jalkoja. Vanhemmatkin katto, että ei tässä oo mitään järkee, vekara viskoo lelut kivikkoon...

-Sit oli semmonen homma, joka oli mahtava kertakaikkiaan. Isoisä toi mulle joltain Venäjän reissultaan - se oli SAK:ssa siihen aikaan - se toi sellasen pienen polkuauton, se oli joku Popeda tai tällanen vastaava. Eli sieltä se tulee se ”Murhaaja soittaa pasuunaa”-kappaleen Popeda-tematiikka. Se oli kyllä aivan uskomatonta, kun sai sellasen polkuauton, se oli jotain todella ällistyttävää, se kyllä jäi mieleen eläväisesti.

pelo: Millainen olisi maailma ilman sinua?

Jarkko: No, ei olis tämmösiä Yhdistyneitten Urbaanien Puoskareiden levyjä tehty... Kyllä siinä tosiaan monet Puoskari-levyt jäis tekemättä ja mun iloinen seurani, te ette vois tehdä musta juttua, jos mä en olis tässä. Eikä voitais soittaa ihmisille, jotka ovat jo tuolla klubin puolella istuksimassa. Kyllä musta ihan kohtuullisesti hyötyä on. Tulevaisuudessa voin tehdä vielä vaikka mitä...

pelo: Jos musiikkinne olisi kasvi, millainen sen hoitaja olisi?

Jarkko: Sen täytyis olla aika huoliteltu ja säntillinen kaveri, ainakin tätänykyä, kun meillä on tosiaan niin paljon kaikkea muuta, niinkuin on aiemmin jo mainittu. Sen täytyis olla kohtuullisen säntillinen tekemisissään. Ja kuitenkin sellanen avara mieli ja halu tuoda esiin uusia asioita ja kohdata uusia haasteita ja heittäytyä kasvinhuollon monimuotoiseen maailmaan..

pelo: Mitä tekisit pikkulapsella nyt?

Jarkko: No, tarjoaisin Jaffaa ja korvatulppia, kohta alkaa mekkalointi...



(haastattelu: Tomi Palsa & hysteerinen blondi)