Etusivulle.

Jarkon saattelemana

1. NERO
Tämä on suoraviivainen laulu, vaikkei sitä toisaalta oikein olekaan. Jostain sellaisesta koko levyssä onkin kysymys. Naiiville hokemalle perustuva kappale, jollaisia ei ole tullut viime vuosina juuri tehdyksi. Ehkä siksi oli aika tällekin. Jonkinlaista ohjelmanjulistusta on kuultavissa välikesoitinnuksissa ja kappaleen ilmeessä yleensä - pyrkimyksenä on esitellä tulevien 40 minuutin ohjelmatarjontaa. Vaikka kyseinen laulu löysikin paikkansa vasta miksauksessa. Myös kansien kuvitusta hallitsevat apinat tulevat tekstissä mainituksi. Silkkaa sattumaa sekin.

2. INTIAANIT YMMÄRTÄVÄT
Uuden albumin kakkoskappaleessakin on molemmille osapuolille reilua esitellä numero, joka jollain muotoa summaa koko pitkäsoittoa, ja Intiaanien logistinen sekavuus henkii sitä. Valtterin sävellys on suurimman osan aikaa ns. kuvaileva, eli ehkäpä tekstikin värittyy selkeämmäksi sen myötä. Jotta paletti ei olisi liian ilmeinen, tämä sisältää meille harvinaisia soolo-osuuksia, jotka ovatkin sitten varsinaisia "sooloja". Aiheesta vielä sen verran, että eräs hyvä tuttavani miettii usein, kuinka ei ole niin väliksi vaikka useimmat katsoisivat häntä kieroon, kunhan "intiaanit" ymmärtävät.

3. KUOLEMANLINJA
Kaksi minuuttia tiivistä informaatiota. Oli innostavaa ajatella, että laululla olisi noin heavyvetoinen otsikkoinen, kun sen ryskiminen on toki kiivailevaa, muttei sanan varsinaisessa merkityksessä mitään metallia kuitenkaan. Eli hyvää harhaanjohtamista jo otsakkeesta alkaen. Meidän ajatuksemme singlevalinnaksi. Toteutuu ehkä joskus, ja jos toteutuu, ei soine missään radiossa.

4. TEHDAS
Valtterin sananmukainen teos, jossa on sovituksellisesti sekä meidän käsitystämme jazzista, että myös Chaplin -elokuvamusiikin sävyistä hardcorea ja Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinin slaavikaikuja. Oli juuri äsken puhetta tästä kappaleesta, ja säveltäjäbasisti epäili mahdollisen kuulijan joko a) pitävän laulusta suuresti tai b) inhoavansa sitä syvästi.

5. PITKÄ PUTKI
Pitkä putki Täytynee palata ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, jotta löytäisi levytyksistämme yhtä ytimekkään kappaleen, ainakin jos mitasta puhutaan. Tätä editoitiin viimeisessä sovitusvaiheessa vielä hieman, ja "taas saatiin laulu viittä sekuntia lyhyemmäksi" -komiikka vallitsi harjoituskämpällä. Jollain tapaa se kuitenkin päätyi ohjenuoraksi levymme tekemiselle laajemminkin: miksipä ei joskus esittäisi asiaa "liian lyhyessä" mitassa?

6. PÄÄKAUPUNKIIN
Tämän laulun teksti oli alunperin aivan toisenlainen, mutta kun tsunami meni tekemään ne temppinsa ( -tällä kertaa ei tarvitse eikä edes voi syyttää ketään ihmistä tapahtuneesta- ) niin oli pakko ajatella asia uudestaan. Alunperinkin jokaista yhtyejäsentä innostanut kosketintaitelija Petrin sävellys, joka sisältää hetkisen ns. rhythm & blues -ilmaisua. Joskin se on lyhyt hetkinen, ja voi olla ettei sitä kukaan sellaiseksi tunnista, kun tämä yhtye on asialla.

7. TAAS MYÖHÄSSÄ
Tuottajamme evästi asiaa niin, että kyseinen numero on joko soitettava säälimättömällä ylitemmolla kohkaten tai jätettävä levyltä ulos. Eli tämän luonne lepää ainakin osittain kiivaassa soittoilmaisussa. Aihe on otsikossa, sen suurempia selittelemättä, ja sävellys on laadittu sen mukaisesti. Tätä voi olla keikoilla hauska soittaa, jos sen vain saa pysymään kasassa.

8. LAISKANLINNA
Vierailevan puhallintaitelijan Pentti Lahden ansiosta tässä on enemmän "satumaisia" elementtejä kuin vielä treenausvaiheessa. Soittoteemat ovat kyllä samat, mutta kun kitaran sijaan vetosoittimeksi valitaan pillejä, muuttuu tunnelmakin oudolla tavalla arjelle vieraaksi. Sisältää lopukkeen, joka ei varsinaisesti kuulu kappaleeseen, mutta kuuluu kuitenkin. Syytä on vaikea selittää. Ja tekstimaailman niukentamistavoiteet ovat huipussaan.

9. KAKSI LÄHTEE, YKSI PALAA
Jos ja kun levyn yleisilme on, sanoisimmeko vaikkapa "haastava", niin tämä edustanee helpommin vastaanotettavaa laulumuotoa. Paria meistä häiritsi koko äänitysten ajan tietty "avoimuus", joka äänikuvassa on, mutta kun toinen mahdollisuus olisi ollut tunkea nuo pienimuotoisemmat osat täyteen esimerkiksi sitä kaikille niin kotoisen tuttua heavy-läski-kitaraa, niin asian annettiin olla sellaisenaan. Jokainen kappale ei ehkä tarvitse "kohottuakseen" autereista särökitaramerta. Siihen oli pakko uskoa.

10. KAIKKI KAIKKIA VASTAAN
Tämä voisi olla se akustinen balladi, jollaiseen levyt aika usein päättyvät. Mutta koska tässä on herra Hyyrysen operoima väliosa, se ei ehkä olekaan aivan niin yksioikoinen asia. Studio-oloista jäi mieleen, kuinka vaikea ns. varsinaiseen kappaleeseen on palata sitä laulaakseen, kun syventyy kuuntelemaan tuota välikettä. Ennen sitä arvon kitarataitelija unohti pohjasoittovaiheessa itse operoimansa mitat, ja soitti vaivalla valmiiksi aivan liian lyhytmittaisen pohjaraidan. Ja koko homma alusta. Bravo!

11. MINÄ EN TIEDÄ MITÄÄN
Tämä on leikkaa ja liimaa -mallisesta kappale-edustuksesta selkein esimerkki tällä levyllä. Jälkityössä ei tekstistäkään jäänyt jäljelle kuin otsikko, joten tätäkin ruuvattiin melko tavalla. niin kuin monet keppijumppa-kappaleet, lyriikka juontaa taas juurensa arkiseen ja itse koettuun, vaikkei se lopputuloksessa ilmeisintä olisikaan. Innostavaaoli myös levy-yhtiön selkeä kanta siitä että tässä on yhtyeen ensimmäinen singlelohkaisu. Tämä ei kuitenkaan edusta sitä selkeintä formaattimallia. Josko ei edusta oiekin mikään muukaan laulu tällä kokonaisuudella.

12. MAAILMASSA ON VIRHE
Voiko musiikilla kuvailla maailmaan piilotettua virhettä? Tämä on lähtökohta kyseisen kappaleen tekemiselle. Kun lauluja miksattiin, päädyttiin tulokseen ettei levy saa loppua niin kuin sen "pitää" loppua, eli siihen ainoaan akustisvoittoiseen lauluun. Varsinkaan kun sellaista laulua ei tällä erää edes ollut. Ja muun materiaalin huomioon ottaen tämä lienee paras tapa päättää albumi. Etenkin kun tämä sisältää valmiin outron. Kiina-piano-outron.

Jarkko Martikainen 2005