KEPPIJUMPPAA KLUBEILLA JA FESTIVAALEILLA
VÖYHÖTYKSEN MAISTERIT KIERTUEELLA KESÄKAUDELLA 2005



pe 17.6.2005: Vantaa, Sokos Hotel Vantaa

Jussi:

Pienen tauon jälkeen keikkailu maistuu taas. Koska taiteilijoiden kuuluu matkustella kultturelleissa paikoissa niin tottahan itsekin pistäydyn vajaan viikon verran Milanossa. Harjoituspäiväkirjan mukaan kierrän siellä keskuspuiston viitisenkymmentä kertaa. Saan keikkaa edeltävänä päivänä uuden räkkisysteemin ja tähän liittyvät vemputtimet joten näihin tutustuminen on vielä jonkin verran kesken kun Mikään ei voi mennä vikaan -kappale pölähtää soimaan ruotsinlaivamaisen tanssisalin lavalla. Työkaverini ovat väsänneet ”Kontula Is The Best” -tyyppisin iskulausein varustettuja lakanoita jotka viuhuvat yleisömeren aalloissa.



la 18.6.2005: Seinäjoki, Provinssirock

Jarkko Provinssirockin Nyt-teltassa Kuva: www.provinssirock.fi Jussi:

Valoisa miehemme Mikko on onnistunut hukkaamaan bussin avaimet joten päätämme lähteä puolisen tuntia sovitusta aikataulusta myöhässä. Koska korkeintaan vartin myöhästymisen salliva ns. jaloviinasääntö koskee myös tekniikan poikia niin muistutan tässä että kävisitkö, Mikko, Alkossa kimppavirvokkeen hankkimisen merkeissä.

Seinäjoella Nyt-teltta tarjoaa hulppeat puitteet esiintymisellemme. Orkesterin jäsenten keskuudessa on havaittavissa hermostuneisuutta, taltioidaanhan keikka tv-kameroin syksyllä esitettävää koostetta varten. Lavalla on kuuma. Festarikeikalle tuttuun tapaan löytyy kosolti pinta-alaa temmeltää jonka käytänkin koreografiassani hyödyksi. Nyökyttely. Käännös. Lavaeläin! Kreaaghh!

Keikan jälkeen jäämme J. Mannosen kera edustamaan yhtyettä Seinäjoen yöhön. Takahuone palkitsee meitä lukuisin herkuin. Mars Voltan eriskummallisia, ultralaihoja ja pallotukkaisia hahmoja hiihtelee bussien ja parakkien väliä. Heitän arvauksia kemikaaliyhdistelmistä joilla nuo tyypit pysyvät käynnissä. Kellään en ole nähnyt noin montaa efektipedaalia lavalla. Lavahöykkyytys on lähes käsittämätöntä. Jos aamulla niskaasi kivistää niin voin kertoa, Mister Mars Volta, että voisit nyökäytellä ensi kerralla päätäsi hieman ergonomisemmin. Olen sopinut loppuyöksi tapaamisen pitkätukkaisemman ja kuuluisamman, selkänsä niksauttaneen pikkuveljeni kanssa. M54.9. Antti käy ottamassa ohjeideni mukaan hieman lihasrelaksanttia kankkuun kyetäkseen esiintymään seuraavana päivänä.



su 19.6. - ma 20.6.2005: Seinäjoki-Lemi-Lappeenranta

Jussi:

Aamulenkki. Stam1nan keikka, järki lähtee. Festareiden paras pändi! Kaljupäinen rumpali kiipeää koivuun. Backstageteltta. Pakettiauto. Päihteitä. Kaljupäinen vääntelee naamaansa. Ikkunaan ilmestyvät pakarat. Häirikköpuheluita. Antti täs terve, mitäs siulle? Jäljet ikkunassa. Kuski kypsyy. Matka kestää. Meno hyytyy. Hiljaiset miehet kantavat kitarakaappeja.



to 23.6.2005: Rauma, RMJ 2005

Jussi:

Hyppään Mokoman kyytiin Paavo Nurmen patsaan tienoilta. Matka taittuu Kummelin, norjalaisen kuolemanmetallin ja vichyn naukkailun tahtiin. Taustabändi saapuu hieman myöhemmin jälkeemme päälavan taakse. Lyhyt vaihtoaika ja tynkäsetti jättävät jotenkin vaillinaisen olon keikasta. Matti Nykäs-elokuvan kuvaukset luovat takahuonealueella fiiliksen, että nyt tapahtuu jotain tärkeää. Tonihalmeet ja ellenjokikunnakset patsastelevat lohipatojen ja siiderihanojen vieressä keskeisillä paikoilla. Näin Anna-lehden toimittaja-Sinikalla onkin helppo tehtävä kysellä kesätunnelmia.



pe 24.6. - su 26.6.2005: Jämsä, Himos-festivaali

Jussi:

Jäämurskeessa kellottelevat katkaravut maistuvat suussa yllättävän hyviltä. Syön muutaman höytyväjalan nimipäiväni kunniaksi. Tekniikan pojat ehdottavat Firebirdistä luopumista. Mutta minkäs teet kun sydän sanoo toisin..

Jussi ja Pete Himos-festivaalilla Kuva: Hanna Toivainen Soitto kulkee ja hauskaa on. Uniksia. Haara-asentoa. Pääosa joukkiosta vetäytyy yksityiselämiinsä, minä ja basistipoika jäämme Jämsään jämyilemään. Muistamme että varsinainen keikka kestää vain tunnin ja vuorokauden loput 23 tuntia velvoittavat myös rocktähteyteen ja nuorisoidoliuteen. Siksi tarinamme jatkuu. Riku Mattilalla on lavalla uskomattoman hieno valkea puku. Hän näyttää syötävältä. Soittaakin mallikkaasti. Maija Vilkkumaa yhtyeineen saapuu paikalle. Niko Kokko, Life Vest! Näillä äijillä on radiopuhelimet joilla soittelevat toisilleen kaikkia tärkeitä tietoja! Taputtelen Kososen Mikkoa selkään ja kerron himoitsevani tämän kaksikaulaista Gibsonia. Myös perinteinen efektikeskustelu käydään välillämme hitaasti pimenevässä Jämsän yössä. Nightwishiläinen paukuttelee ja ryöppyyttää paperisilppua ison maailman malliin.

Seuraavan päivän vauhtileikittelyä rinteen viereistä mökkitietä pitkin tehdessäni humalainen terassiseurue rämähtää nauramaan. Ilmeisesti minulle. Käännyn takaisin. Illan Redux-keikkani on peruttu koska Lahden Mukkulassa esiintymisteltta on poltettu ja revitty (!). Vapaa-ilta!

Tarot tarpoaa mainiota heviään Hittilavalla yllättävän huonoilla saundeilla. Mutta elkeet ovat kuin pedoilla. Pecu Cinnarilla on maailman suurin etutomi. Eläkeläiset röhöttävät ilmaistarjoiluteltan pöydässä. Muistellaan menneitä, Goomilla sattui ja tapahtui sitä ja sitä vuonna se ja se. Suomen Suurin Parta-kilpailija numerolla 3 alias Jouni Hynynen ilmaantuu paikalle tuttu virne silmäkulmissaan. Riisun hänet mielessäni. Muutama karva pois ja siinähän se sama LUM-seuraa parikymmentä vuotta sitten edustanut atleetti hymyää. Näen outoa unta: Minun ja Valtterin kaksoisolennot paljastavat nahkakantisensa esiintyville lappeenrantalaistaiteilijoille monitorimikseriltä käsin. Forever Young!



to 30.6.2005: Savonlinna, Happy Time Pub

Valtteri:

Juhannuksen koettelemuksista oli mukava toipua mökillä ja pidempäänkin olisi viihtynyt. Sorvin ääreen oli kuitenkin siirryttävä, mutta onnekseni torstain keikka oli Savonlinnassa, eli mökiltä vain tunnin ajomatkan päässä. Siis: Omalla kyydillä kahdeksaksi soundcheckiin ja sitten iloista odottelua.

Lukiovuosiemme suosikkiravintola, pizzeria Capero piti käydä pitkästä aikaa katsastamassa ja paikan taso on ennallaan, eli hyvä. Lukioikäisenä pizza ei ollut jokapäiväinen leipämme, vaan juhla-ateria, johon ei läheskään aina ollut varaa. Myöhemmin olemme saaneet syödä niitä vähintäänkin tarpeeksi, koska monen keikkapaikan artistiruoka on nimenomaan pizza, tai jokin muu tarpeeksi huokea vaihtoehto. Kuitenkin; jos Savonlinnassa nälkä yllättää, niin menkää Caperoon.

Itse suhtauduin hieman skeptisesti mahdollisuuksiimme saada väkeä houkuteltua paikalle kesäisenä torstai-iltana, mutta yleisömäärä oli iloinen yllätys. Tupa ei ollut täynnä, mutta porukkaa oli hyvinkin yhden keikan tarpeiksi. Soitimme ihan ok ja yleisö vaikutti kiinnostuneelta. Hyvä / kiva!

Keikan jälkeen lähdin takaisin mökille ja saunan lauteille.



pe 1.7.2005: Ähtäri, Club B52

Valtteri:

Ajoin iltapäivällä Rantasalmelta Jyväskylään, jossa hyppäsin Peten kyytiin jatkaen matkaa kohti Ähtäriä. Bussi oli mennyt menojaan jo aiemmin ja saavuimme perille noin klo 20, eli tuttuun s.c. -aikaan. Vierailin Ähtärin eläinpuistossa viime vuonna alkukesästä katsomassa karhunpentua. Valloittava otus, jolla riitti virtaa enemmän kuin alueen muilla elukoilla yhteensä. Pari päivää vierailuni jälkeen luin lehdestä murheellisen uutisen, jossa kerrottiin pennun hukkuneen. Pää toimii välillä hieman kummallisesti: Päivittäin saa lukea hukkumiskuolemista, kolareista jne. mutta vain karhunpennun pois meno sai mielen todella murheiseksi. Saattaa tietysti johtua siitä, että nuori karhu ei hukkuessaan ollut kahden promillen humalassa tai ajanut moottoripyörällä 200 km/h tai toiminut muulla tavoin niin idioottimaisesti kuin me ihmiset. Ero on siis siinä, että karhu ei ollut ansainnut kuolemaansa. Tarkoitukseni oli käydä seuraavana aamuna katsomassa keväällä syntynyttä pentua, mutta ylimääräinen aika meni unten mailla.

Illan keikka oli mielestämme varsin onnistunut, vaikka järjestävä osapuoli jaksoi monta kertaa mainita, miten pettynyt hän oli lippujen myyntiin. Erikoinen veijari. Väkeä ei ollut paikalla hänen odotuksiensa mukaisesti. Ok, mutta hän antoi itsestään varsin amatöörimäisen kuvan kiukutellessaan asiasta bändille. Kaikenlaisia pojuja!!



la 2.7.2005: Eura, Osman Tupa

Valtteri:

Bussimatka Euraan kului siiderin ja huonojen juttujen merkeissä. Perille päästyämme meitä odotti tutut rutiinit ja paikan touhukas ja varsin ystävällinen emäntä sai meidät tuntemaan olomme tervetulleiksi. Majoitus oli keikkapaikan yhteydessä, mikä on aina mukavaa/kätevää. Katsoimme illalla dvd:ltä ”Vihan maa” -nimisen elokuvan. Jos olo on jotenkin ylipirteä tai muuten vain iloinen, kannattaa katsoa tuo leffa. Ei paljon naurata sen jälkeen. Keikka oli klo 01.00 ja meni hyvällä rutiinilla ilman ongelmia.



su 3.7.2005: Kotiutuminen

Valtteri:

Aamulla roudasimme porukalla ja matkaan päästiin hyvissä ajoin. Kesän ensimmäinen oikea hellepäivä sai kaipaamaan ilmastointilaitetta bussiimme. Kotona klo 16.



la 9.7.2005: Turku, Ruisrock

Valtteri:

Helsingissä torstaina 7.7. IRON MAIDEN ja minä siellä myös. Jaa että oliko hyvä?? Ei. Se oli ihan perkeleen kova!!! Paikalla myös Säkkinen ja Hyyrynen.

Lähdin perjantaina 8.7. illalla ajelemaan motskarilla kohti Turkua ja perillä klo 22. En viitsinyt lähteä festarialueelle sillä Rammsteinin näin joulukuussa ja muuta siellä ei minulle olisi ollutkaan. Backstagella hengailu ja kollegoiden bongailu ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämän kesän osalta tuli juhannuksena yliannos tuota ajanvietettä. Teltta täynnä jostain käsittämättömästä syystä kutsuttuja ”vip” -vieraita, tyyliin: Lätkänpelaajia, melkein missejä, salarakkaita, näyttelijöitä jne. Sitten tietenkin popparit ja heidän monesti aivan saatanan rasittavat naisseuralaisensa, jotka kitisevät, kun ei ole oikean merkkistä siideriä tai eivät saa tarpeeksi huomiota osaksensa. Ou-vitun-jee! Jäisivät kotiin. Jussi ja Stam1naa ja Mokomaa Ruissalossa 8.7.

Kävin keskustan eräässä rokkikuppilassa katsomassa oululaista bändiä nimeltä Ruotomieli. Varsin hyvä bändi.

Lauantaina sitten festarialueelle ja line-check, odottelua ja keikka. Jussi ja minä vöyhötimme hieman. Tai oikeastaan melko paljon. Keikan jälkeen kysyin Jyggeltä hänen mielipidettään keikasta ja hän totesi näin: ”Kun hävettää, niin hävettää sitten ihan kunnolla. ..tunmoista lapastelua”. Tuollaisesta palautteestahan saattaisi pahoittaa mielensä tai ottaa jopa opiksensa, jos noteeraisi sen jollain tavalla. HAH!! Sitten vielä hieman ruokaa, mopo alle ja kiireesti pois.

Jussi:

Perjantai meni suhteellisen rauhallisissa merkeissä.

Ruissalossa Paviljonki-lavalla 9.7. Koska olin edellisellä viikolla kipaissut Humppilan puolimaratonilla ennätykseni 1.15 niin päätin palkita Ruissalon keikan jälkeen itseäni oluella. Toinen tapahtuman pääjärjestäjistä, pitkäaikainen yhteistyökumppanimme Ari Salonen kannusti tuttuun tyyliinsä ”ota kuraa, misteri”. Minähän otin. Kotiteollisuuden keikalla en tällä kertaa paljastanut monitorimikserin luota nahkakantistani kuten taannosessa unessani. Sain kuitenkin innostettua KT:n taustalaulaja-Hynysen Hevikaraokeen. Illan pimetessä duo Hynynen-Hyyrynen esitti kappaleet ”Run To The Hills” ja ”Turbo Lover”. Hei-hei etanoli! Korostan tässä yhteydessä että alkoholi on hermomyrkky eikä sitä tulisi käyttää.

Jussin viime sekunnit Sunnuntaina oli Redux-veto Imatralla. Lemillä en harmikseni tällä kertaa ehtinyt poiketa. Maanantaina palkitsin itseäni Pajulahdessa juoksumattotestillä jossa niin sanottua suoraa menetelmää käyttäen määritettiin maksimaalinen hapenottokyky ja kynnysarvot sydämen sykkeeseen, veren maitohappopitoisuuteen ja uloshengityskaasujen analyysiin pohjaten. Pervon näköistä hommaa kaikkine valjaineen ja hengitysmaskeineen (kuva)!

Keikkojen välipäivinä olemme kovasti työstäneet nuottikirjan kakkososaa. Hauskaa puuhaa istua perse hiessä sisällä kun voisi nauttia hellepäivästä vaikkapa terassilla. No, auringonvalo aiheuttaa pysyviä solumuutoksia iholla eli hyvä näin. Tavoitteena on että syksyllä saamme nauttia uudesta opuksesta.



ke 13.7.2005: Lahti, Night Life

Valtteri:

Saavuimme Lahteen omilla kyydeillä ja tapasimme klo 20 soundcheckin merkeissä. Keikkapaikka oli siis hotelli/yökerho, jollaisiin olemme ehtineet tämän(kin) vuoden kuluessa jo aika monta kertaa tutustua. Lahdessa oli kuitenkin jo saapumishetkestä lähtien sikäli poikkeava meininki, että ravintolapäällikkö oli erittäin ystävällinen ja vaikutti vilpittömän kiinnostuneelta siitä, miten me viihdymme. Esimerkiksi: Yleensä artistiruoka on rajattu listalta niin, että annos saa maksaa korkeintaan vaikkapa 10 e, mutta nyt ei mitään rajoituksia ollut. Myös ruokajuomat sai valita vapaasti. Pienistä asioista sitä tulee poppari iloiseksi. Kiitoksia koko henkilökunnalle. Keikka alkoi yökerhoista tuttuun tapaan noin klo 01 ja väkeä oli paikalla ihan mukavasti. Yleisö oli poikkeuksellisen aktiivista. Tuli ihan mieleen vuodet, jolloin olimme suosittuja. Keikan jälkeen meillä oli ilo tavata Tehtaan Työväenlaulajia, eli Niko ja Mikko saapuivat oman keikkansa jälkeen yökerhoilemaan kanssamme.

Jussi:

Artjärvellä järjestetyn Kesäillan Kympin jälkeen keikkakiertueen ahavoittamilla kasvoillani karehtii hymyntapainen. Palkinnoiksi saan parikymmentä senttiä pitkän päreen sekä kakkulapiota muistuttavan, sahalaitaisen instrumentin. Arvonnasta tulee musta nahkalompakko. Kaikki osallistujat saavat vielä aurinkolipallisen hikinauhan jonka valomiehemme Mikko on ottanut aktiivikäyttöön. Automatkalla Lahteen kuuntelen Provinssin livenauhamme raakamiksausta. Ärf. Harrastaisinpa kitaransoittoa yhtä paljon kuin juoksua…



to 14.7.2005: Jyväskylä, Fever

Valtteri:

Jyväskylän keikan ilmestyminen kalenteriin ei ollut mitenkään erityisen mieluinen yllätys, sillä päivä oli pitkään vapaana ja olimmekin suunnitelleet viettävämme sen Särkänniemessä, sillä seuraava keikkahan oli Tampereella. Toisin kuitenkin kävi. Noh, vielä on kesää jäljellä… Fever on keikkapaikkana ihan ok ja mukavasti sinne myös saapui porukkaa. Kivaa oli. Jussin kanssa olemme tosissamme lähteneet tavoittelemaan ” Kesän -05 korneimmat rokkipellet lavalla” -titteliä. Homman nimi on WÖYH!!!

Jussi:

Reduxin kanssa olinkin jo pariin otteeseen tutustunut Feveriin. Alimmassa kerroksessa sijaitseva takahuone ja siihen liittyvät käytävät henkilökuntatoilettiin tuovat mieleeni Spinal Tapin. Saisinpa vielä joskus soittaa sellaisessa kasarihevibändissä. Hiusmallini alkaa tuossa puolen vuoden päästä olla siihen sopiva. Voiko falsettilauluun väsyä? Tarkoitan yleisöä. Sen näyttää ensilevyni myyntikäyrä ja nimikirjoitustilaisuudet.



pe 15.7.2005: Tampere, Tammerfest - Vaasa, Rockperry

Valtteri:

Pitkä päivä. Ensin Tampereelle, missä show klo 17 ja saman tien kohti Vaasaa. Tampereella oli mukava piknik-meininki. Iloista soittelua alkuillan ratoksi. ”Eine kleine nääs-musik”. Sitten kamat autoon ja matkaan. Saavuimme Vaasaan klo 22 ja ylimääräistä aikaa ei juurikaan jäänyt ennen keikkaa. Nopea syöminen ja line-check. Aloitimme show:n hieman myöhässä, sillä tekniikan puolella oli jotain pienoista hämminkiä. Keikka meni kuitenkin ihan mallikkaasti. Illan aikana ehdin nähdä muutaman biisin verran Negativea, jonka totesin olevan melko vaivaannuttava bändi.

Jussi:

Tammerfestin backstagella Härösen Maako opettaa ”No Moro”-nimisen pelin. Sääntöjä voi tulla kysymään minulta tai Maakolta jos kiinnostaa. Samantapainen systeemi kuin ”Fis-Bas”-pelissä. Näitä juttuja jotka eivät päissään onnistu sitten millään. Petrillä ja minulla on tavoitteena selvitä vähintään viidennelle kierrokselle vielä jonkin kiertueen keikan aikana. Hieman kimuranttiutta lavalle!

Matkalla Vaasaan komppiosasto keksii että pään voi työntää kattoluukusta ulos ajon aikana. Ihminen on siis enemmän älykkäämpi kuin vähemmän. Tiekyltit näyttävät jänniltä kun ne viuhtovat pään yli moottoritiellä.

Vaasan rokkijuhla vaikuttaa jotenkin pohjalaisen karmivalta teinien ryyppyjuhlalta. Tampereen päiväesiintyminen siisteille hämäläisille antoi aikamoisen kontrastin Rockperrylle. Olihan kellonaikakin erilainen mutta silti. Vaikka pääasia tietysti että hauskaa on. Mutta turpaanvetotilanteita sattuu lakeuksilla aina kummallisen paljon.



la 16.7.2005: Haukivuori, Hummeripoika-rock

Valtteri:

Matka Vaasasta Haukivuoreen oli pitkä, mutta se kannatti. Tämän vuoden ensimmäinen oikea kyläjuhla! Mukavan kotikutoinen meininki on piristävää vaihtelua, koska nykyään kaikki ”oikeat” festarit hoidetaan niin ”pro”-meiningillä, että hohhoijaa. Onhan toki toivottavaa, että kaikki hommat toimii, mutta täysin turhaan tärkeilyyn törmää kuitenkin aina silloin tällöin. ”Siis ju nou kun Roskildessakin duunataan nää hommat näin”. Haukivuori tarjosi kuitenkin mukavan idyllisen ympäristön soittojuhlaan ja paikallinen Camping oli myös melko hellyttävä. Yksi teltta ja pallogrilli. Paikalla oli ihmisiä reilu kourallinen ja tunnelma oli leppoisa. Saimme koko porukalle Hummeripoikarock -T-paidat. Kiitoksia niistä. Yöksi matkustimme Jyväskylään.



pe 22.7.2005: Juva, Puustock

Valtteri:

Lähtö Jyväskylästä klo 17 ja matka kohti Savoa meni sateisissa merkeissä. Perillä olimme klo 20 ja sade oli juhlaväen onneksi hellittänyt. Vaikka lava onkin luonnollisesti suojattu sateelta, ei märkä keli ole mukava myöskään esiintyjille, sillä kaikki lavan ulkopuolinen toiminta vaikeutuu huomattavasti. Kamojen roudaaminen liejussa ei ole erityisen kätevää ja kalosseja ei koskaan muista ottaa mukaan. Juvalla kuitenkin sade lakkasi juuri oikeaan aikaan ja muutamat jäljelle jääneet lätäköt nurmi- kentällä eivät näyttäneet häiritsevän ketään.

Puustockissa vierailimme nyt toista kertaa ja juhlan pääjärjestäjä Vesa Kontiainen kumppaneineen ovat saaneet hommat toimimaan todella hienosti. Puustock on juuri sopivan kokoinen festivaali ja se onkin mielestäni yksi kesän mukavimmista juhlista. Keikka alkoi 22.20 ja esiintymisaikana se oli mielestäni paras mahdollinen. Alun perin meidät oli merkitty aikatauluihin illan viimeiseksi eli keikka olisi alkanut 01.30. Huomasin asian jo keväällä ja saimme vaihdetuksi paikkaa CMX:n kanssa, mistä he eivät olleet varsinaisesti valtavan innoissaan. Meillä oli kuitenkin tähän järjestelyyn erityisen hyvä syy, sillä Petristä oli tulossa ukkomies seuraavana päivänä ja hänen täytyi lähteä heti keikan jälkeen kohti Uukuniemeä hoitamaan käytännön järjestelyjä. Show oli mielestämme hyvä ja meininki oli rento. Jygge ei luonnollisesti ollut mitenkään erityisen haltioitunut esityksestämme, mutta kuultuani hänen kommenttinsa meidän jälkeemme esiintyneiden Yö:n ja CMX:n keikoista, oli hänen arvionsa meidän show:sta kuitenkin suht´ maltillinen ja jopa melkein positiivinen. Keikan jälkeen kaljatelttaan tapaamaan tuttuja ja sukulaisia.



to 28.7.2005: Turku, Down By The Laituri

Valtteri:

Jyväskylästä lähdimme iltapäivällä ja minä toimin kuljettajana, koska Mikko oli Turussa jo valmiiksi. Kaupunkifestivaalien ainoa huono puoli on siinä, että ne järjestetään kaupungeissa. Tolkuton ruuhka. Lähdetään isin Audilla matelemaan festarialueen viereen 10km/h ja töllistelemään festaripyllyjä. Samalla tukitaan kaikki kulkureitit. Hienoa! Saimme bussin parkkiin kuitenkin alle tunnin vääntämisen jälkeen ja sitten hotelliin jne. Keikka meni ihan oolrait.

Jussi:

Mitä? Taas Turussa? Telttaan on kokoontunut silti kuulijoita kasapäin. Toisaalta lämmittelybändinämme toimii eräs Apulanta jonka vastustamattomat radiohitit vangitsevat yleisönsä, jopa niin että meitäkin jää muutama ihminen seuraamaan. Illan soitto on sävelistä tehty. Platina-artisti Irina yhtyeineen vilahtaa yleisössä. Olisikin pitänyt pyytää hänet lavalle vetämään levyltä tuttua ”Tehtaan” mummostemmaa! Iltapäiväinen Meripäiväjuoksu, 14 km, painaa jaloissa joten en kykene keikan jälkeen villiintymään. Toista oluttakaan ei voi ottaa viikon päästä juostavan maratonin vuoksi. Kieltäymys!



pe 29.7.2005: Kuopio, Rockcock

Valtteri:

Turusta oli rattoisa viiden tunnin siirtymä Kuopioon ja huomioiden myös seuraavan päivän ajelut, sai keikkamyyjämme uuden lempinimen, eli: ”Kartta”-Korhonen. Matka meni kuitenkin ihan mukavasti, sillä nautimme dvd:ltä ”Reinikainen”-tv-sarjan jaksoja. Jos syksyn rundimme alkunauha kuulostaa tv:stä tutulta, niin saattanee johtua siitä, että se on tv:stä tuttu.

Paikan päällä saavuttuamme saimme tutustua savolaiseen liikenteen- ohjaukseen tyyliin: ”Suattaa se lava olla tuolla, vuan suattaa olla myös tuollakii”. Löysimme kuitenkin perille. Tämä oli meidän ensimmäinen kerta kyseisillä juhlilla ja hyvin viihdyimme. Mielestämme onnistuneen show:n jälkeen sitten muutaman baarin kautta hotelliin.

Jussi:

Väinölänniemen idyllinen ympäristö syleilee rokkiväkeä. Ilma on kuin morsian. Metallipainotteinen musiikki raikuu pitkin Kallavettä. Outo festari-isäntä Igor leuhottaa runsaassa turkiksessaan. Esittelen kitarakamojani Stam1nan tekniikan Jyrille ja Jussille. Valtterin pyynnöstä laitan sitten jossain vaiheessa vermeistäni tarkat kuvatkin tänne kotisivuille! Keikan kohokohta on se kun lähes myöhästyn ”Tehtaan” alkulimputtelusta vessareissun vuoksi.



la 30.7.2005: Oulu, Qstock

Valtteri:

Qstockissa 30.7. Jälleen useampi tunti bussissa ja hieman krapulan runtelemaa oli osa joukkiostamme. Sydän pysyy paikallaan, mutta ruumis hakkaa. Sellaista se on, kun on ohittanut 30 ikävuoden rajapyykin. Myös Qstockissa olimme nyt ensimmäistä kertaa ja ihan mukavalta juhlat vaikuttivat. Koska kyse on Oulusta, ei se sinänsä ole mitenkään yllättävää. Järjestelypuolella on ilmeisesti vielä kuitenkin jotain pientä viilattavaa, sillä jonkinlainen sähköpula tuntui olevan ongelmana koko festarin ajan. Me emme siitä joutuneet sen kummemmin kärsimään, mutta joillain muilla bändeillä oli ollut hieman hankaluuksia. Eiköhän ensi vuonna homma toimi kuitenkin jo kaikilta osin hyvin. Soitto meni mukavasti, niin kuin tässä vaiheessa kesää ilman muuta pitääkin ja Jussin kanssa hiomme keikka keikalta koreografioitamme parempaan ja naurettavampaan kuosiin.

Jussi:

Qstockissa 30.7. Jarkko Petosalmi elää! Näyttää olevan reippaassa etyylissä backstagemeisingeissä. Mutta mistä nämä kaikki jääkiekkoilijat eksyvät tänne? Suomen Hienoin Festarikyltti -kisan voittaa pariskunta, joka lahjoittaa eturivistä ”Vöyhötyksen Maisterit” -kyltin. Kiitos! Lupaamme käyttää tätä sopivissa yhteyksissä. Keikalla jalka eksyy monitorin päälle useammin kuin koskaan. Seuraavaksi ostan pystyraidalliset trikoot. Tätä ennen eli jo huomenna aloitan hiilihydraattitankkauksen.



pe 5.8.2005: Loviisa, Kappeli

Valtteri:

Festareiden välissä on mukava olla vaihtelun vuoksi myös klubi- keikkoja. Vähemmän yleisöä ja silleen… Loviisassa vetovoimamme riitti 30-päisen yleisön paikalle saamiseen. Ikävä asia illan järjestäjälle, mutta keikka oli hyvä. Ehkäpä soitannollisesti jopa yksi kesän parhaista. Show:n jälkeen kasasimme kamat yhdessä tuumin ja matkustimme yöksi Vantaalle.

Jussi:

City Marathon taittuu 2.56. Illan keikalla notkistelen takajalkojani.



la 6.8.2005: Vantaa, Ankkarock

Valtteri:

Ankkarockissa 6.8. Osa ryhmäämme suunnisti festarialueelle jo klo 15, sillä tahdoimme nähdä Uriah Heepin. Vanhat herrat olivat varsin hyvässä vedossa. Sitten olikin useampi tunti odottelua. Kävin katsomassa naapurilavalla M. Vilkkumaan show:n ja hyvin toimi jälleen kerran.

Keikkamme oli mukavaan aikaan illalla, eli 19.50 ja meininki olikin varsin hyvä. Kun kamat oli saatettu bussiin, pk-seutulaiset lähtivät koteihinsa ja me loput matkasimme hotellille ja kokoonnuimme yhteen huoneeseen katsomaan MM-kisojen avajaisia. Ehkäpä kisojen historian säälittävin show!



pe 12.8.2005: Helsinki, Tavastia

Valtteri:

Saavuimme MM-kisojen ruuhkauttamaan Hell-sinkiin klo 17.00 ja aluksi ohjelmassa hotelliin kirjoittautumiset jne. Soundcheck klo 20.00 ja odottelua. Keikka alkoi 23.30 ja se meni varsin mukavasti. Tuttu juttu -show: Keikan jälkeen ravintola Baker´s:iin ja sitten unten maille. Lähtö kohti Kokemäkeä oli seuraavana päivänä 12.15 ja viivytyksiin ei ollut varaa, sillä marathonin takia kadut oltiin sulkemassa 12.50. Ehdimme alta pois.

Jussi:

Mitä? Kastun? Minullehan tulee keikalla hiki! Vautsi vau!



la 13.8.2005: Kokemäki, Club Metro

Valtteri:

Kokemäki on mukava kylä. Olimme perillä jo hyvissä ajoin johtuen varhaisesta lähtöajasta, mutta saimme ajan kulumaan kuitenkin varsin hyvin. Petri väänsi nuottikirjaa ja Janne sekä minä kävimme tutustumassa muutamaan drinkkiin. Soundcheck jne. ja keikka klo 00.30. Soitto toimi kohtuullisesti. Roudasimme yhdessä tuumin yöllä ja kohti Jyväskylää pääsimme lähtemään noin klo 04.



pe 19.8.2005: Laukaa, Sararock

Valtteri:

Janne, Jussi ja minä siirryimme Jyväskylästä Laukaaseen minun autollani ja kävimme ennen keikkaa äitini luona kahvilla. Tarjolla oli myös mustikka- ja vadelmapiirakkaa sekä kanttarelli- ja lihapasteijoita. Nam!!

Keikka oli Laukaan satamassa ja Sararock on pieni, mutta varsin sympaattinen festivaali. Soittomme alkoi klo 22.00 ja meininki oli hyvä. Koska olen kotoisin Laukaasta, oli erityisen hyvä asia oman fiilikseni kannalta, että pimeästä illasta johtuen lavalta ei näkynyt lahden toisella puolella olevaa vuoden 2004 asuntomessualuetta. Kävin viime vuoden keväällä katsomassa lapsuudenkotini maisemia ja en tule enää koskaan käymään siellä. Minulle on aivan se ja sama miten suuri hyöty messuista oli Laukaan kunnalle, mutta itselleni rakkaiden maisemien täyttäminen parin metrin välein rakennetuilla …tanan ”tyylikkäillä” nykyarkkitehtuurin taidonnäytteillä, tekee Laukaasta minulle kylän, jota ei enää ole. Messualueen lisäksi myös koko kylän raitti on systemaattisesti tuhottu viimeisen 15 vuoden aikana. ”Laukaa, kaunis kaukaa”.



la 20.8.2005: Imatra, Rock To The River

Jussi:

Kesän viimeinen festivaalikeikka edustaa minulle tasaisen varmaa rutiinimeininkiä. Enemmänkin jännitän pari tuntia oman vetomme jälkeen tulevaa Irinan kitaristin tuurauskeikkaani. Tiistai-iltana minua kysyttiin tähän kunniatehtävään johon suostuin oikopäätä vaikka aikaa tunnin setin treenaamiseen oli niukalti. En ole ehkä koskaan treenannut niin intensiivisesti muutaman päivän aikana. Onnistuneen (?) keikan jälkeen menimme sitten kosketinsoittaja-Antin ja basisti-Jussin kanssa mökillemme savusaunomaan. Jebujee!

Valtteri:

Matkustaessamme Peten kanssa kahdestaan Jyväskylästä Imatralle kävimme läpi laulustemmoja nuottikirjaa varten. Deadline lähestyy ja kiireentapainen meinaa taas yllättää. Perillä 14.30 ja viikonlopun teemana vanhempien tervehtiminen. Eilen äiti, tänään isä. Isäni asuu Joutsenossa ja saapui tervehtimään meitä Tuula- vaimonsa kanssa. Keikka alkoi jo 15.40, joten ylimääräistä aikaa ei juurikaan ollut kulutettavana. Linjojen tsekkaus ja keikka käyntiin. Rutiini-show, joka kuitenkin keskeytyi juuri ennen viimeistä encore-biisiä siihen, että monitoreista meni sähköt. Jäi kesän viimeinen ”Kirvesperseet” soittamatta. Ikävää. Kamat autoon ja kohti Jyväskylää.

Edessä on kaksi ja puoli viikkoa lomaa ja sitten taas keikoille. Kevät ja kesä mentiin samankaltaisilla seteillä, mutta syyskiertuetta varten järjestämme treenit, sillä ohjelmisto menee täysin uusiksi. Syksyn, ja myös ensivuoden keikat kulkevat yläotsikolla ”Helppoa soiteltavaa”, joten se saattaa joillekin antaa vihjeen siitä, mitä settilista tulee pitämään sisällään. Näkemisiin!

Kevätkiertueen setti 14.4. - 4.6.2005:

Qstock-setti 30.7. - Tehdas
- Nero
- Mikään ei voi mennä vikaan
- Roswellin kattilaan!
- Minä en tiedä mitään
- Intiaanit ymmärävät
- Amor amor
- Kirvesperseet
- Pääkaupunkiin
- Kaksi lähtee, yksi palaa
- Leonard ei laula
- Kuolemanlinja
- Koiran virka
- Soljan käsittely
- Balthasar oli naisten mies
- Joutilas
- Suomen suurin tv

- Nyrkkeilijä
- Paha vaatturi

Kesällä soiteltuja 17.6. - 20.8.2005:

- Tehdas
- Tyly puhe
- Intiaanit ymmärtävät
- Amor, amor
- Minä en tiedä mitään
- Paha vaatturi
- Pääkaupunkiin
- Meitä odotellaan mullan alla
- Jos saisin kolme elämää
- Leonard ei laula
- Balthasar oli naisten mies
- Joutilas
- Kaksi lähtee, yksi palaa
- Mikään ei voi mennä vikaan
- Suomen suurin tv
- Kirvesperseet


<< Muut kiertuepäiväkirjat
<< Etusivulle