KRITIIKIN SÄILÄN HEILUNTAA VUODELTA 1994




YUP – Homo sapiens –cd

Homo sapiens on YUP:n kolmas pitkäsoitto, eikä edellisestäkään ole kuin vuoden päivät. Silti uusi albumi on erilainen kuin edeltäjänsä.

Jos Toppatakkeja ja Toledon terästä oli teemallinen kokonaisuus, niin uutta Homo sapiensia voisi kuvailla teokseksi, joka sisältää pieniä novelleja ihmiselämästä.

Musiikillisesti YUP on edelleen yhtä vaikeaa ja moniosaista kuin aikaisemminkin. Jethro Tull, Gentle Giant, ja Zappa tulevat mieleen moniosaisista rock-teoksista, jotka väliin paisuvat oopperan tasolle, kuten avausraita Beelsebub ei nuku koskaan.

Kriittisimmät kuulijat huomaavat YUP:n liikkuneen asteen verran yksinkertaisempaan suuntaan, mutta ei liikaa. Albumin jakaminen alkupuolen kevyemmin popahtavaan ja loppupuolen raskaampaan materiaaliin tuntuu sekin hyvältä valinnalta.

4 / 5 , Jungle –lehti, Pulkkinen



KIRKKAAT KOTIMAISET

YUP – Jumala halkaisi ihmisen kahtia –single

Karkeasti arvioiden YUP:n pirullinen punkproge rokkaa entistä enemmän. Tarkemmin ajatellen progen osuus on vähentynyt, vaan liian helpolla ei bändi ei ole nytkään itseään päästänyt; jäljellä olevat kiemurat ovat hyvin perusteltavissa.

Martikaisen teksti ja laulu jatkavat vanhaa perinnettä ja bändillähän on mistä jatkaa. Vaativalla YUP – asteikolla mitattuna myös kakkosbiisi Puutarhurin laulu on komea. Jalkapallokuorolla tulkittu kertosäe vie muassaan. Teksti on Aale Tynnin. Tuleva pitkäsoitto sekoittanee Vuoden kotimaiset levyt –listani TOP 3:n osalta.

Jukka Väänänen, Rumba 21/ 1994



YUP – Homo sapiens –cd

YUP on uutuudellaan selkeämpi ja särökitaravetoisempi kuin pitkään aikaan. Bändi risteyttää Radiopuhelimia ja Tuomari Nurmiota, kertoo helvetistä ja taivaasta, jotka ihminen onnistuneesti toteuttaa maan päälle.

Uusavuttomuus, häikäilemättömyys ja poliittiset vehkeilyt ovat Jarkko Martikaisen satiirin kynsissä ja saavatkin kyytiä.

Yhtyeen uusi kosketinsoittaja Petri Tiainen ei ole esillä äänikuvan etualalla, mutta tekee aina tarpeen vaatiessa sormioillaan sitäkin tehokkaampia täsmäiskuja. Ilmavoitunut, entistä dynaamisempi YUP on totta vieköön hyvässä vedossa – onhan Homo sapiens jo ryhmän toinen pitkäsoitto vuoden sisään.

Suonna Kononen, Savon sanomat 01.12.1994



LATVASTA TYVEEN:

YUP – Homo sapiens –cd

Aina toisinaan putkahtaa esiin levyjä, joissa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen: sävellykset selviä hittejä, lyriikka notkeaa. Kun mukaan lisätään huoliteltu kansitaide ja käypä soundipolitiikka, jää kuulijalle puhdas diggailijan rooli. Homo sapiens on juuri tällainen levy.

YUP kapuaa latvasta tyveen. Ajattelevan miehen möykkä on jalostunut suoremmin laukkaavaksi rockiksi. Simppeli kolmen soinnun kelaaminen jää silti muiden tehtäväksi. Ketterät muutokset rytmeissä ja nyanssien heittelehtiminen muovaavat musiikista ennalta arvaamatonta hillittömyyden ja harmonian kamppailua.

YUP on miehistynyt. Bändin aiemmin harrastama kappalerakenteiden silpominen haiskahti taidelukiopoikien yritykseltä erottua massasta. Tällä albumillaan yhtye ei todistele fiksuuttaan eikä soitannollista erinomaisuuttaan. Se viskaa pallonsa ottakaa tai jättäkää – asenteella. Jos hc- puristit hylkäävätkin YUP:n viimeistään nyt, niin uusia faneja riittää varmasti.

Ryhmän laulaja-kitaristi ja primus motor Jarkko Martikainen on elastinen rockveijari. Vain harvoin sama pää suoltaa sekä vaarallista että älykästä materiaalia, kuten hän tekee. Onpa miestä ehditty pyylätä jopa runoilijan jalustalle. Martikaisen luomat fantasiat kiehtovat outoudellaan, mutta runoutta – ei sentään.

Yleisö tapaa etsiä tietäjiä, jotka kertoisivat miten asiat ovat. YUP omaa kaikki ominaisuudet guruiksi, paitsi ulkonäön. Se kun on liian arkinen. Nahkahousut, pujoparrat ja pannumyssyt pipoina toisivat tietäjyydelle olennaista dekadenssia?

Marko Sirviö, Kaleva 30. 11. 1994



EDISTYKSELLISTÄ MUSIIKKIAJATTELUA

YUP – Homo sapiens –cd

Hei, tämähän on jännittävä levy. Miltei koko raskasrockin lajityypistö on edustettuna hervottomana sekametelisoppana, jossa on lisämausteina kaikkea muuta mahdollista lastenlauluista erilaisiin poppeihin ja klassista musiikkia muistuttaviin pätkiin.

Sanoissa juhlii yhtä riehakas taiteilijaluonne. Pitkin matkaa on väkivaltaisia yllätyksiä, sysimustaa huumoria ja teräviä huomioita aikamme arvoista. Jumala ja Perkelekin puuttuvat asioihin tämän tästä.

Homo Sapiensilla on tervettä pakottomuutta; raskautta ei annostella itsetarkoituksellisesti, eikä musiikkia roiskita hetkeäkään turhan rajusti. Kun bändi mättää, niin se mättää, mutta saattaa jo seuraavassa hetkessä herkistyä huimaavan kauniiseen tuokioon. Tällaista on oikea proge, edistyksellistä musiikkiajattelua luontevasti toteutettuna. Homo sapiensilla ei enää kokeilla, vaan tulostetaan kokeilusta kiteytyneitä oivalluksia.

Mats Huldenin ja Pedro Hietasen aromikas tuotanto silaa kokonaisuuden ja Ville Pirisen kuvittama vihko on komea kartta lähdettäessä YUP:n kanssa matkaan ihmismielen pimeän puolen koomisille kulmille.

4/5 Bluk, Rumba 24/ 1994



YUP – Homo sapiens –cd

Rohkea veto levy-yhtiöltä ottaa suojiinsa bändi, joka ei kosiskele musiikillaan valtavirtoja. Jotenkin mieleen tulee Motelli Skronklen tapaiset kummajaiset, toisaalta YUP sahaa suoraviivaisen tehokkaasti. Missään tapauksessa bändiä ei voi sanoa yksitoikkoiseksi.

Itse asiassa bändi on musiikillisesti monipuolinen ja kiinnostava; nyansseja biiseissä on vaikka muille jakaa, ja sovituksissa on hulluja, luovia ideoita.

Yleensä sahausbändien soittotaito on vähän niin ja näin, mutta tässä tapauksessa synteesi on mielenkiintoinen: kaikesta kuulee, että bändistä löytyy osaamista, ja silti lopputulos on perin omituisen kuuloinen.

YUP on edelleen rankka, rujo, epämääräinen ja kohtalokas. Eihän tekstien riimittelyssä ja rytmityksessä ole välillä mitään logiikkaa, mutta tämä epäortodoksisuus on niin systemaattista läpi levyn, että se toimii. Jaa miksei näin saisi tehdä?

"Nyt en enää kuuntele – nyt se on loppu, nyt ei enää neuvotella! Nyt minä tapan! Reikä päähän, raato maahan!". Tuollaista on Tyly puhe a´la YUP. Mikä on anarkismin syvin olemus? Terveisiä vaan kansanedustajille – kansa tuloo…

Oikeusjuttu: "Tuomari löi syytettyä nivusiin nuijalla. Syyttäjä harkitsi, ja löi kirjalla ja nyrkillä. Nyrkillä ja penkillä ja piru ties millä! Verta ja viinaa vaativat valamiehet…."

YUP tulee vastustamattomasti ja poraa kalloon kirjoituksia, jotka häkellyttävät arkirutiinejamme. Silloin on yleensä kaikki hyvin, kun ei ole mitään lisättävää tarinaan.

Syke –lehti, 10. 12. 1994