KRITIIKIN SÄILÄN HEILUNTAA VUOSILTA 1999 - 2000

Me viihdytämme teitä -ep Meitä odotellaan mullan alla Normaalien maihinnousu Varjoleikit Pohjaton säkki



YUP - Pohjaton säkki

Kyllähän YUP kulkee, ainakin nyt kun ne ovat malttaneet ruveta soittamaan pikkuisen suorempaan. Silloin alkuaikoina mä jätin niiden kuuntelemisen täysin väliin, koska mua ärsytti se, että jos biisissä tuli joku hyvä kohta, niin saattoi olla, että sitä ei tullut siinä biisissä enää ollenkaan uudestaan. Nyt tämä toimii huomattavasti paremmin, vaikka tässä oli vieläkin mun makuun vähän liikaa vaiheita ja liian nykivää roinaa.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä ja kulkeva biisi. Ihan hyvään pakettiin laitettua tajunnanvirtarokkia.

Kai mä sitten olen juntti, mutta ei ole kyllä tullut koskaan kuunneltua YUP:n lyriikoita hirveällä ajatuksella. Luultavasti siellä on aika paljon sellaistakin tavaraa, jonka tajuaa vain Martikainen itse. Vai tajuaakohan se aina itsekään?

Vesa Jokinen (Klamydia -yhtye) Soundi -lehden singlearvostelijana numerossa 4/2000




YUP - Pohjaton säkki

Normaalien maihinnousulta voisi lohkaista singleksi oikeastaan minkä tahansa numeron, tällä kertaa valinta osui Pohjattomaan säkkiin. Aktiivisempia YUP:n ystäviä kiinnostanee kuitenkin eniten singleltä löytyvä demoversio uuden albumin nimiraidasta. Mukana on myös Murhaaja soittaa pasuunaa livenä.

8 / 10

Tomi Palsa, Rumba -lehti, 17.3. 2000




YUP - Varjoleikit

Yksi Normaalien Maihinnousun 70 -lukuisimmista biiseistä saa seurakseen suoranaisen 70- lukuisuuden täydellistymän. Kuka pelkää raakaa lihaa on pastoraalisine viuluineen kuin sivistysprogehirviö Kansasin Leftoverture -albumilta napattu, lähestulkoon Carry On My Wayward Sonin tasoa. Rokkivaihde on kuitenkin, ja onneksi, isommassa pykälässä. Kertakaikkisen upea.

( Viksu Mäyrä = 10. - 8.1)

Markku Halme, Rumba -lehti, loppuvuodesta 1999




YUP - Meitä odotellaan mullan alla

Mulle tuli mieleen, että juuri tämmöisiä biisejä ennen Eppu Normaalia vaikuttaneet Fuzz Band ja Aku Syrjä Band tekivät. Juuri tämmöisiä me tehtiin vuosina ´74-´77 eli ennen kuin punk tuli. Yhdisteltiin progea ja kalma-aiheisia tekstejä. Tässä oli juuri niin humoristinen, korni ja naiivi teksti, jonka Pantse olisi voinut pahimmillaan kieli poskessa vääntää. Tekihän se Hautausmaarockinkin aikoinaan.

Jos ajattelee melodisesti, niin olihan se sopivan vaihteleva, ettei siinä ihan yhtä teemaa runnottu. Erityisesti mua viehätti siinä keskellä se Gentle Giantilta kuulostanut osuus, jossa oli pianissimolla heitettyä huminaa. Mä en tiedä mistä bändistä on kysymys, mutta se lupaa hyvää bändin tulevaisuudelle. Tässä oli sopivan typerän ennakkoluulottomasti yhdistelty erilaisia ideoita.

Se kuulosti naiiviudessaan ja typeryydessään vähän alkuaikojen Eppu Normaalilta. Olihan tässä tietysti huomattavasti paremmat soundit kuin meidän harjoituskämpällä.

Täydet pisteet.

Martti Syrjä Soundi -Lehden singlearvostelijana syksyllä 1999




YUP - Normaalien maihinnousu

YUP:n tekstintekijä Jarkko Martikainen on suomirockin Erno Paasilinna. Sarkastinen laulusolisti sohii terävästi aikamme epäkohtia, mutta sortuu herravihassaan ajoittain epäanalyyttisyyteen.

Normaalien maihinnousulla saavat kyytiä niin itsetuntoa kauppaavat sisäiset sarasvuot kuin valheelliset vallanpitäjätkin. Nimibiisi kuvaa yhteiskuntaa, jossa vallankäyttö perustuu vahvaan tavallisuuden vaatimukseen: "Ne laittaa normaalien merkit hihaan, ja tulee melskaamaan meidän pihaan". Martikaisen normaalivaltiossa on piirteitä artistin suuren idolin Mihail Bulgakovin totalitaarisesta Neuvostoliitosta että tämän päivän Suomesta.

Musiikillisesti YUP ei ole ehtinyt kovinkaan kauas niistä lähtökuopista, jotka se Savonlinnassa 90-luvun alussa itselleen kaivoi. Hengästyttävimmät rytminvaihdokset ovat hioutuneet pois, mutta bändin sointi on edelleen liian rankkaa radion prime timeen. Siksi orkesterista ei koskaan tule koko kansan kestosuosikkia.

3 / 6

Mikko Metsämäki Helsingin Ylioppilaslehdessä lokakuussa 1999




YUP - Normaalien maihinnousu

YUP:n poikien tavaramerkkiin voi näköjään luottaa edelleen. Tajunnanvirtatekstejä tykittävä yhtye on omassa lajissaan tiennäyttäjä, joka ei seuraa ketään ja jolla ei juurikaan ole jäljittelijöitä. Uusi kiekko tarjoaa tuttuun tapaan lyhyitä leppoisia melodioita ja räimettä tasaisesti toisiinsa sekoitettuna. Laulut ovat onnistuneesti miksattu etualalle, jolloin paikoitellen nerokkaat tekstit pääsevät esiin.

Vokalisti Jarkko Martikainen on kuitenkin keskittynyt niin paljon sanoituksiin, että sävellykset alkavat paikoitellen kuulostaa tasapaksuilta. Levy onkin syytä kuunnella osina, jolloin saundeihin ei kyllästy. Sanoitukset on kirjattu myös levyn kansiin, josta niitä onkin hilpeätä seurata, vaikka lyriikoista saa kyllä helposti selvää kuunneltunakin.

YUP lienee maassamme ainoa yhtye, joka voi laulaa iloisen hilpeästi: "Meitä odotellaan mullan alla". Tässä on bändi, joka uskoo omaan konseptiinsa, vaikka radioaikaa ei ihmeemmin herukaan.

Riihimäen sanomat, Lokakuu 1999, kriitikko meille tuntematon suuruus




YUP - Normaalien maihinnousu

Monta vuotta kestänyt äimistely YUP:n musiikillisesta muutoksesta tuntuu tasaantuneen , samalla kun YUP:n asema kotimaisen rockin huipulla on vakiintunut. Normaalien maihinnousu on soinniltaan odotetunlainen: pirullisen ketterää jytää, jota maustaa näsäviisauden pikantti sivumaku.

Suurin muutos on tekstien sävyssä. Jarkko Martikaisen harrastama inhimillisten heikkouksien inhorealistinen kuvaus jää vähemmälle, nyt Martikainen jopa -herra paratkoon- ymmärtää pientä ja usein viettien armoilla kulkevaa ihmispoloa. Iän tuomaa kypsyyttä, sanoisi joku. Löystymistä, huutaa tosikkokuoro.

4 / 5

Marko Sirviö, Kaleva 7. 10. 1999




YUP - Normaalien maihinnousu

YUP puurtaa omalla, omituisella linjallaan kohti yhä useampia sydämiä. Normaalien maihinnousu nousee vaikuttavasti maihin Riku Mattilan tuottamana. Säveltäjä Tynkkysen ja sanoittaja Martikaisen outo proge-heavy-maailma (taustalla kummittelevat Iron Maiden ja Jethro Tull) soi entistä jalostuneempana, mutta vieläkään ei aina malteta pysyä kikkailuvapaalla vyöhykkeellä.

Parasta YUP:ssa on sen anarkistinen ainutlaatuisuus. Tällaista yhtyettä ei voi olla muualla kuin Suomessa. Päätöskappale Kaikki on hyvin on yksi ´90 -luvun hienoimpia eepoksia, kappale, jonka kuvailemassa maailmassa Hector liikkui muinoin virkeästi.

Tero Liete, Tv-maailma nro 20/1999




YUP - Normaalien maihinnousu

YUP:n kauan odotettu seuraaja yhtyeen suurempaan suosioon nostaneille Yövieraat- ja Outo elämä- levyille. Normaalien maihinnousulla YUP jatkaa päällisin puolin samalla, hyväksi havaitulla linjalla. Tarjolla on siis monipuolisen tarttuvia ja hilpeän huumorin sävyttämiä kappaleita. Kaiken kaikkiaan uuden levyn kokonaissointi on ehkäpä edeltäjiänsä aavistuksen verran rankempi. Tästä esimakua antaa reippaiden kitaroiden kuljettama nimikkobiisi, jonka tekstissä Martikainen tutkailee normaaliuden olettamusta toteamalla "mistäpä tietää mikä huomenna normaalia on". Varjoleikit -kappaleessa irvaillaan "menestysihmisten" onnenmaata, josta ei loppujen lopuksi nauti kukaan.

Yksi levyn parhaista ralleista on Me viihdytämme teitä, jossa YUP yhdistää taitavasti rauhallisen melankolisuuden ja vaikuttavan mahtipontisuuden. Kertosäe soi todella komeasti. Toinen hitti on sinkkunakin tarjoiltu Meitä odotellaan mullan alla. Muita mainitsemisen arvoisia ovat rankka Pikku Saddam, mielipuolisesti laukkaava Käpälämäkeen ja levyn päättävä rauhallisen kaunis Kaikki on hyvin. 8 / 10

Tomi Tyysteri SUE -lehdessä lokakuussa 1999




YUP - Normaalien maihinnousu

YUP:n väärät vänkyrät sävelseikkailut ovat keränneet tasaisesti lisää kuulijakuntaa koko 90 -luvun ajan. Vuosituhannen vaihteessa YUP on jo niin iso nimi, että Normaalien maihinnousun välitön kärkipaikka Suomen virallisella albumilistalla oli iloinen, mutta ehdottomasti ennakoitavissa oleva yllätys.

Normaalien maihinnousu on tuttu, mutta entistäkin jalostuneempi YUP -äänite. Vaikka sävellykset (päävastuussa basisti Valtteri Tynkkynen) sisältävät enemmän mutkia kuin tiemestari suosittelee, bändin yleissointi on selkeytynyt. YUP:n huikea yhteissoitto saa keskiverron kotisoittajan harkitsemaan instrumenttinsa pikaista kanittamista, mutta bändin taituruus ei ota ylivaltaa biiseiltä.

Normaalien maihinnousu on selkeän tuotantonsa (Riku Mattila) ansiosta tavallista nopeammin avautuva YUP -paketti, sillä Jarkko Martikaisen ansiokkaasti mörisemät laulumelodiat ovat parempia kuin koskaan ennen. Yksityiskohdista ei silti ole tingitty. Biisit polveilevat jääkärimetallista jethrotulliin omilla oudoilla poluillaan ja tavaraa piisaa jopa niin paljon, että heikompi bändi olisi tehnyt esimerkiksi Me viihdytämme teitä -biisin aineksista kolmisen kappaletta. Mihin vielä yltävätkään?

4 / 5

Jukka Väänänen Katso -lehdessä, 20. 11. 1999




YUP - Normaalien maihinnousu:

Hillittömän hienoa ja kummaa poppia

Hieman kummalliseksi tituleerattu YUP kuulostaa pikku hiljaa perinteisemmältä popbändiltä. Biiseihin on tullut lisää sujuvuutta ja ennen muuta tarttuvuutta; ei ole mikään ihme, joskin yllätys, että tämä albumi nousi ilmestymisviikollaan Suomen listan ykköseksi.

Meininki on Röyhkän ja CMX:n välimaastosta - YUP on vain astetta hillittömämpi.

4 / 5

Ismo Uusitorppa, Uutislehti 100, 25. 10. 1999




YUP - Normaalien maihinnousu

Oudon Elämän jälkeen YUP pelottelee normaalien maihinnousulla. Viisi leikkisää neropattia kääntää jälleen mestarillisella tyylillään esiin tämän maailman ja elämän ahdistavimmat puolet. Vanhan tavan mukaan YUP tarjoilee angstisen asiansa vapahduttavan huumorin kera.

Normaalien maihinnousu esittelee YUP:n kahdet kasvot, jotka näyttäytyvät oikeassa kulmassa kuunneltuina uskottavuudessaan tasavertaisilta. Progressiivis-akateeminen palapelimäisyys pistää heikomman päätä pyörälle, mutta herkimmät suvannot pitävät kuulijan tajuisuuden tällä puolella.

Otsikkoraita on kohtalaisen suoraa ja raskasta metallipitoista paukutusta. Eikä ihme, sillä on päästävä äkkiä pakoon jonnekin missä "ei normaalien soimaukset soi, missä epänormaali olla voi". Varjoleikit muistuttaa kalypsoineen Sielun veljistä ja Me viihdytämme teitä on yhdistelmä lapsenomaista pianismia ja massiivisena päälle vyöryvää georgeorwelliaanista ahdistusta. Kiusauksien iltapäivä tehoaa vastustamattoman koukkuisalla biitillään ja Käpälämäkeen löytää sukulaisensa Ismo Alangon Kun suomi putos puusta -klassikolta.

Normaalien maihinnousu voi kuulostaa toistuvine kuoleman ja tuonelan viittauksineen tavanomaisen ilkeältä ja julmaltakin YUP -albumilta, mutta onneksi bändi ei jätä kuulijaansa kielteisten mielikuvien seuraan. Kun maihinnoususta on selvitty, niin lopulta Kaikki on hyvin.

4 / 5

Pertti Ojala Soundi-lehden numerossa 10/1999




YUP - Normaalien maihinnousu

Lauluja metsästä, nyt ja iankaikkisesti

YUP lupailee levynsä nimessä liikaa, sillä eivät he oikeasti täysin normaaleja ole. Mutta somassa kieroutuneisuudessaan YUP osaa samaan aikaan olla synkkä ja värikäs, tai viihdyttävä mutta lievästi häiritsevä. YUP, tuo mainio viisihenkinen kvintetti, ei ole huonoa levyä tehnyt. Eikä tee vieläkään - jo levyn avaava nimikkokappale jyräävässä melodisuudessaan on suurin piirtein parasta mitä Suomessa on koskaan tosiolevaisuuteen saatettu. Nimikappale esittelee vallan merkillisen henkilön, nimeltään "Normaalien pää", joka välittömästi kohoaa Stalinin ja Aatun rinnalla maailmanhistorian diktaattorieliittiin.

Samalla Normaalien maihinnousu paljastuu diktatuurispesiaaliksi. Kaikki on hyvin edustaa juuri sitä mikä diktaattoreilla on tapana kansalaisille hokea. Pikku Saddam on ihan eriskummallisen veikeä hemo, Kuinka ihmistä käsitellään oli kolmetoista vuotta putkeen kansainvälisen diktaattorien kokoontumisajon ykkösteema ja Meitä odotellaan mullan alla kertoo osoitteen, jossa diktatuurien asukkaita odotellaan jo vuosia ennen luonnollista kuolemaa. Myös Me viihdytämme teitä istuu riidattomasti Jarkko Martikaisen diktatuurispesiaaliin.

Valtteri "Basistien maihinnousu" Tynkkysen pääosin työstämä sävelmaailma tukee kunnioittavasti Martikaisen loistavia tekstejä. Muutama kappale, kuten Kuinka ihmistä käsitellään, muistuttaa vinhasti että mikäpä muukaan kuin Suomen Jethro Tull se siellä taas mesoaa. Ja jos yhtye on Suomen Jethro Tull, se ei voi olla huono.

Siis taas kerran Lauluja metsästä, rakkaat lapset. Ja hyvä niin - kerran puolessa vuodessa kun meikäläinen innostuu arvostelemaan levyn, niin sen on syytä olla - perkele! - vähän maan tulen saatanan hyvä.

Ja tämä on. Hösh vaan!

10 / 10

Antti Eerola Rumba -lehdessä lokakuussa 1999




YUP - Me viihdytämme teitä

Välityö -sanaa käytetään runsaasti taidemaailmassa. En tiedä, tarkoittaako se mitään, mutta arvaan YUP:n kuuden biisin miniä voitavan kutsua sellaiseksi. Mukana on neljä uutta ja kaksi vanhaa live-otosta.

Uudet biisit Herrasmiehet, Lihavia luurankoja, Tohtori Tulp esittelee alkuihmisen ja Me viihdytämme teitä jatkavat Yövieraat- ja Outo elämä- levyjen hyväksi havaitulla linjalla. Myös liveversiot kappaleista Suomen suurin tv ja Jos helvetti on täynnä toimivat.

Martikaisen ja Tynkkysen poppoo on taas osoittanut kykynsä. Ei muuta kuin odottelemaan loppuvuodesta ilmestyvää Normaalien maihinnousu -albumia.

9 / 10

Tomi Tyysteri Sue -lehden numerossa 4 / 1999




YUP - Me viihdytämme teitä

Toinen friikkiläosastoon (viittaus Tehosekoitin -yhtyeeseen, jonka levyarvio oli palstassa ko. levyn edellä) laskettava yhtye on Savonlinnan taidelukiossa alkunsa saanut YUP, joka on tehtaillut jo viisi lp:n mittaista annosta omintakeista musiikkia. Nyt sain käsiini mini-cd:n, jossa on kuusi raitaa ja puolisen tuntia musiikkia. Kaksi raidoista on liveäänityksiä viime vuoden Ilosaarirockista. Hyvä tai paha, niin taidelukiotausta näkyy yhtyeessä edelleen; jopa levynkannen kuvassa bändin jäsenet ovat pukeutuneet kokomustiin, ainoastaan pääsäveltäjä Valtteri Tynkkynen luottaa denimiin.

YUP on pienen yleisön musiikkia ja tullee sellaiseksi myös jäämään. Tämä ei ole moite, sillä joskus merkitsee yleisön laatu eikä määrä. Musiikillisesti YUP on monipuolista reipasta rappaamista ja hilpeääkin outoine riffeineen. Viime levyn, Outo Elämä, tuotti Miljoonasateen Matti Nurro ja Heikki Salolla oli myös sormensa pelissä. Tällä pääasiassa Riku Mattilan tuottamalla levyllä ei heidän vaikutustaan näy, ennemminkin tulee paikoin mieleen Sielun veljet, mutta ei niin, että se häiritsisi, sillä yhtyeen oma tyyli on kuitenkin riittävän vahva.

Paljolti siihen on syynä Jarkko Martikaisen tekstit, jotka ovat lievästi sanoen outoja. Tekstien outous on kyllä kaksipiippuinen asia. Jotkin tekstit eivät minuun kolahtaneet. Ne tuntuvat olevan omaan näppäryyteensä sotkeutuvia ja ideat olivat jääneet teekkarihuumorin tasolle (sorry vaan teekkarit!).

Tästä on hyvä esimerkki Tohtori Tulp esittelee alkuihmisen. Alkuihminen on tietysti suomalainen, kuinkas muuten… olisi nyt edes ollut ruotsalainen! Välillä tekstit taas liikkuvat ihailtavan taitavasti ironian ohuella jäällä, kuten biisissä Lihavia luurankoja, jossa ahneimman loppu käy selväksi.

Levyn liveraidat osoittavat YUP:n säteilyn ja energian studioraitoja selvemmin. Korkeimman kummun koonnut on voittaja!

3,5 / 5

Teemu Virtanen, Rytmi -lehti nro 5 / 1999




YUP : Herrasmiehet

( Toimittaja on luultavasti saanut arvioitavakseen koelevyn, jonka avausraidan perusteella hän lienee itse valinnut otsikon. Kyseessä on kuitenkin Me viihdytämme teitä -julkaisun arvio.)

YUP on ryhmä Suomen itsevarmimpia virnuilijoita ja laulusolisti Martikainen taas moderni M. A. Numminen. Ep kätkee sisälleen mitä eriskummallisimpia tarinoita maan ja taivaan väliltä: Herrasmiehet on hauska viihderypistys raharikkaista Helsingissä, Lihavia luurankoja ruotii ökykapitalistien ego-ongelmia, hc-hilipati Tohtori Tulp esittelee alkuihmisen rullaa kumikamelimaisesti ja Me viihdytämme teitä on mainio elämänkielteinen balladi. Lisäksi levyltä löytyy liveversiot kipaleista Suomen suurin TV ja Jos helvetti on täynnä, jotka soivat myös komeasti. Rahalle vastinetta, siis.

9 / 10

Antti Karisalmi Rumbassa 18. 06. 1999