MIEROLAISESTA JA MUUSTAKIN

Hyvät ihmiset!

Musiikkia tehdessä on toisinaan vapauttavaa tehdä ensin, kaikessa rauhassa, ja puhua sitten, jos edes sittenkään. Viime aikoinakin on ehditty niin toimittajatahoilta kuin myös kadunvarsikeskusteluissa utelemaan sitä, millainen seuraava YUP -albumi tulee olemaan, ja vaikka meillä on asiasta suuntaviivoja ja korkeita pyrkimyksiä, niin työn alla olevasta on vaikea sanoa mitään varmaa. Niin tässäkin asiassa.

"Mierolainen" -otsikkoa kantava albumi on saapunut painosta ja siksi on aika kirjata muutama rivi. Näitä sivustoja selaavat ovat ehkä kuvitelleet emoyhtyeen hajoavan, tai sitten huhupuheiden innoittamana miettineet, millaisesta musiikista mahtaa levylläni olla kysymys, tai jotain sellaista, jota en osaa tässä ennakoida tahi arvailla. Juuri tästä syystä yritin pitää suuren suuni kiinni koko aiheesta, kunnes olisi tehty mikä tehty. Sitä tietä eivät mahdollisten kuulijoiden odotukset tahi pelot vaivaisi tekijän mieltä. Niin kuin tällaisessakin kommunikoinnissa: parhaimmillaan on ollut valaisevaa ja innostavaa pitää yhteyttä ihmisiin internet -teitse, huonoimmillaan se on ollut vain väsyttävää. Ymmärtänette yskän. Siis tehdä sen, mikä sattuu huvittamaan ja tärkeältä tuntumaan, siitä kai musiikin teossa täytyy olla perimmältään kysymys, jos mielii saavuttaa sellaisen tason, jota voitaisiin kutsua ylevästi ´taiteeksi´.

Korostettakoon siis, että emoyhtye ei aio hajota, vaan suunnittelee uusiakin lauluja, vaikka kuluva vuosi tuokin menneisyyteen vilkuilevia julkaisuja, eli nuottikirjan, kokoelmalevyn ja dvd:n. Monenlaista on ollut työn alla jo tovin, mutta viitaten edelliseen, ei siitä tässä sen enempää.

"Mierolainen" on allekirjoittaneen albuminmittainen koe, jonka halusin tehdä omin päin, ja siinä kaikki. Se, mitä levy tarkkaan ottaen sisältää, jääköön tässä erittelemättä, sillä ehdin jo kerran olemaan siinä työssä kovin huono selitysmies. Jotkut saattavat muistaa, että Rumba -lehteen kulkeutui tieto levyn teosta jo muutama aika sitten, ja yritykseni kuvata levyn luonnetta ei ollut kai aivan kohdallaan. Myöhempiä lisäkysymyksiä sain joiltain tahoilta, ja eräs oli muotoiltu "kuulostaako levysi Johnny Cashilta vai Ville Leinoselta "? Kyse on siitä, että vaikka ensinmainittua syvästi kunnioitan ja myöhempääkin arvostan omapäisyydestä, ei pyrkimys ole kuin kuulostaa itseltään. Levy on lähtökohtaisesti akustissointinen, mutta sen soitinnuksissa ja sovituksissa on käytetty laajempaakin haitaria, jopa itseään soitinta, ja täyttä kieltoa en sähkökitarallekaan halunnut laittaa. Miksi lauluntekijälevyn pitäisi kuulostaa juuri Johnny Cashin lopun ajoilta, kun samaan suuruuteen samoilla keinoilla ei monikaan pääse?

Yhtä kaikki, levy julkaistaan 18. 8, kahdessa eri muodossa. Musiikkisisältö on toki molemmissa sama, mutta kansiratkaisut vaihtelevat. Suuruudenhullumpi dvd-kansiin pakattu malli sisältää A5 -kokoisen värivihkosen, jossa on niin kuvitusta kappaleisiin kuin myös niiden sanoitukset ynnä muuta krediittitietoa. Perusmalli, juhlavaa termiä "jewel box" -käyttävä, on karkeasti ottaen samanlainen kuin muutkin cd-julkaisut, ja koska halusin siihen mukaan kuvituksen, eivät laulusanat, jotka ovat usein viljavan mittaisia, mahtuneet kyytiin. Siksi kyseisessä mallissa on tekstiviitteinä lähinnä nelisäerunoja, jotka eivät siis ole laulettuina kyseisissä kappaleissa, ne vain antavat suuntaa aiheille, joista lauluissa lauletaan. Päädyin ratkaisuun siksi, että levyllä kuitenkin lauletaan suomenkieltä, ja olennaisimmasta jokainen saanee selon.

Muutamia pienimuotoisia keikkoja teemme kahden Ville Kankaan kanssa. Allekirjoittanut soittaa akustista ja laulaa, Ville operoi irlantilaista buzukia, joitain kosketinsoittimia ja viulua, ja keikat menevät näin:

17. 8. tiistai - Semifinal, Helsinki
18. 8. keskiviikko - Telakka, Tampere
20. 8. perjantai - Kuopio, Henry´s pub
21. 8. lauantai - Lutakko, Jyväskylä
27. 8. perjantai - Rattorilupi, Oulu (Oulun musiikkivideofestivaalit)
( saman illan toinen artisti on Tommi Liimatta )

Kaikkiin tilaisuuksiin vaadittaneen 18 vuoden ikäraja, useimpien soittoaloitusaika on 22.30 ja lippuhinnat ovat ainakin useimmissa 7 euroa per tiketti.

Näillä eväin; toivon mukaan ne, joiden sielunelämä on vähänkään häiriintynyt, saa tätä myötä rauhan. Niitä, joita asia kiinnostaa laajemmin, kehoitan pistäytymään levy-yhtiö Levy-yhtiön sivuilla, josta löytää aihetta koskevan toisen mietelmän (www.levy-yhtio.com). Kaikkea hyvää teille kaikille toivottaa

(väitettynä) epäonnen päivänä,
perjantaina 13. elokuuta

Jarkko Martikainen.